|
access_time Feb 17, 2023 11:04:41 GMT 2
|
Angel Joaquin Casillas Syntynyt 10. toukokuuta 1992 Miamissa, Floridassa. Kasvanut New Yorkissa, opiskellut Coral Gablesissa ja muuttanut sittemmin Los Angelesiin unelmiensa perässä. Entinen loppuelämäkseen minimipalkkatyöhön tuomittu barista, nykyinen ammattilaisvalokuvaaja. Taidehistoriaa hetken opiskellut sarjakuva-artisti, penniä venyttävä kärsivä taiteilija ja influensserien vakisomiste.
Miehiin avoimesti suuntautunut mies. Sinkku. Kolmesta sisaruksesta keskimmäinen, äidin suosikki ja isän suurin pettymys.
fc Danny Ramirez |
I could take a million lies if I'm lying right next to youAngel on ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajavanhempien keskimmäinen lapsi. Hän syntyi Miamissa ja vietti siellä ensimmäiset seitsemän vuotta elämästään nauttimassa yhteisöllisyydestä ja auringosta, ennen kun vaikea työtilanne pakotti vanhemmat muuttamaan New Yorkin betonihelvettiin. Kolumbialaistaustainen isä päätyi töihin varastoon ja äiti, joka oli aiemmin Meksikossa opettanut fysiikkaa ja kemiaa, sai töitä koulunkäynninavustajana. Kumpikaan työ ei ollut mikään kultakaivos, mutta sillä saatiin kuitenkin kustannettua ruokaa pöytään ja rahoitettua pieni vuokrakolmio. Siellä vuokrakolmiossa vietettiin onnellista lapsuutta eikä paremmasta tiedetty.
Siinä missä sisarukset olivat melkoisia tuittupäitä, Angel oli aina maailman helpoin ja tyytyväisin lapsi. Hän piirsi uskottavia pääjalkaisia ennen kun suostui puhumaan sanaakaan, suhtautui kaikkeen elämässä valloittavalla, loputtomalla uteliaisuudella ja hurmasi aurinkoisilla hymyillään kenet tahansa. Turhasta ei kitisty lapsena, eikä kitistä vieläkään. Koulun kanssa oli vähän käynnistysvaikeuksia akateemisella saralla - hän oli kasvanut täysin espanjankielisessä ympäristössä, eikä koulun aloittaessaan oikein pystynyt seuraamaan keskustelu saati opetusta - mutta muuten hän kulki muuten vaivattomasti muiden lasten mukana, sai ystäviä ja niitti kohtuullista menestystä urheiluharrastuksissaan. Vaikka erityisesti (eurooppalainen) jalkapallo sytytti, hän päätyi pyörimään ystäviensä mukana lähinnä baseballtreeneissä.
Nuorempana Angel aina ajatteli, että New Yorkissa oli aivan kaikki, mitä ihminen vain saattoi kaivata, eikä osannut edes ajatella että koskaan lähtisi sieltä mihinkään. Sitten tulivat high schoolin viimeiset vuodet: baseball vaihtui draama- ja taidekerhoon, ystävät katosivat ja hän joutui väärien ihmisten silmätikuksi. Mitä enemmän hän kääntyi muiden erilaisten lasten puoleen, sitä näkyvämpi oli luuserin leima otsassa ja sitä vaikempaa koulussa käyminen oli. Niiden kokemusten valossa oli ymmärrettävää, että kun oli collegehakemusten aika, nostalgia ja toivo paremmasta veti Angelin takaisin Floridaan.
let the stones they throw build your castles Taidehistorian opinnot Miamin yliopistossa olivat ensimmäinen asia, mistä kotona tuli riitaa. Angel ymmärsi vanhempiensa pointin siitä, että jonkunlainen trade school olisi varmasti ollut työllistymisen kannalta parempi vaihtoehto, mutta ei jaksanut siinä hetkessä välittää. Ei, ennen kun heti ensimmäisenä vuonna itsekin heräsi siihen, ettei hänellä edes ollut oikeasti varaa opiskella. Hän hankki töitä kahvilasta ja aika pian huomasi, että oli enemmän siellä kuin koulun penkillä. Muutamassa vuodessa opinnot hiipuivat täysin, hän luopui tutkintoajatuksistaan ja päätti, että rakentaisi itselleen elämän jollain muulla tavalla. Asiat alkoivatkin lutviutua ja edetä omalla painollaan vasta siinä vaiheessa kun virallisesti luovutettiin. Angel jatkoi baristan työssään, teki öisin keikkaa baarimikkona ja toteutti itseään sitten vapaa-ajallaan: valokuvasi, piirsi ja maalasi, juhli ja oli oma valloittava itsensä. Ei vaadittu kuin muutama alkoholinhuuruinen yö oikeiden ihmisten kanssa, niin oltiin yhtäkkiä sisällä niissä vähän paremmissa piireissä. Kun niihin oli kerran päässyt osalliseksi, loppu tuli itsestään.
Angel ei koskaan ollut ajatellut, että lähtisi rakentamaan itselleen uraa valokuvaamalla kauniita ihmisiä, mutta siihen se kaikki johti. Hän oli äärettömän lahjakas siinä mitä teki, mutta sitäkin oleellisemmin hän oli pidetty ja tunsi oikeat ihmiset. Ironisesti myös siitä oli valtavasti apua, että hän tuli vuosia kipuiltuaan virallisesti kaapista: isän kanssa välit ehkä katkesivat täysin useammaksi vuodeksi, mutta yhtäkkiä oli jonoksi asti muka tärkeitä ihmisiä, jotka halusivat juuri hänet käsipuoleensa leikkimään parasta ystävää. Angel vältti täpärästi roskajulkkikseksi putoamisen, kun hänen työnsä kiinnitti myös oikeiden ihmisten huomion. Kun hänelle tarjottiin töitä muotitalon visuaaliselta osastolta, hän ei kahta kertaa harkinnut ennen kun pakkasi laukkunsa ja muutti Los Angelesiin.
Vastassa oli glamourin ja luksuksen sijaan torakkainfestaatiosta kärsivä minikaksio, jonka vuokraan käytettiin 70 % tuloista ja ajettiin silti töihin melkein kaksi tuntia suuntaansa, mutta se ei latistanut tunnelmaa. Oli aurinkoa ja rantoja, upeat puitteet ja hienoja työmahdollisuuksia, tärkeitä palavereita, nimi arvostetuissa lehdissä ja - mitä tärkeintä - aikaa omille intohimoprojekteille ja itsensä toteuttamiselle. Hän näytteli typeriä sivurooleja muutamissa roskaelokuvissa, koska kai jokaisen Losiin tulevan kuului näytellä jossain, ja satsasi maalaamiseen. Kokeili sisustusvalokuvausta, piirteli vihot täyteen sarjakuvia ja muisti aina varata aikaa myös brunsseille ja perjantai-illan avajaisille, kuten influensserien maailman tietoon nostaman kultapojan kuuluikin. Vielä on matkaa siihen, että oma taide olisi galleriassa esillä, mutta muuten Angel on elämäänsä äärettömän tyytyväinen. Mitä nyt intohimoisesti vihaa spartan raceen treenaamista, mutta jos kaikki ystävät kerta ovat valmiita altistamaan itsensä sellaiselle kidutukselle niin kuka hän on muka väittämään vastaan.
Siitä huolimatta, että Angel elää näennäisesti hyvin pinnallisen ja teennäisen oloista elämää, hän on onnistunut pysymään itselleen uskollisena: hän on edelleen se vähän dorkamainen, vähän ujo ja vähän epävarma tyyppi, joka helposti piilottelee muiden selän takana ja välttelee konflikteja. Nauttii siitä, että saa olla yksin kotona, juoda teetä ja lukea kirjoja, mutta toisaalta luovii hienoissa juhlissakin nykyään jo ihan luontevasti ja uskaltaa ottaa osaa keskusteluihin. Vilkas mielikuvituselämä, loputtomasti ideoita ja aina jotain, mistä on palavasti kiinnostunut juuri sillä hetkellä. |
|
|