1,209 viestiä
ouroneis#5737
|
access_time Mar 31, 2022 1:04:54 GMT 2
Giovanni Dante Nicolo Sisto
... or as most people know him, Vanni
born on 21.7.1998 in Anaheim, California
male, pansexual (likes pot(s) too)
a famous rock star in Italy a semi-known indie rock artist in the U.S.A.
owns a two bedroom apartment in Brentwood, L.A. lives in the moment
somewhat resembles Damiano David Kun Vanni alkoi kuusivuotiaana tapailla jääkiekkomailan kahvaa (mikä oli hyvin luonnollinen kehityskulku jääkiekkojoukkueen lääkärinä toimivan isän lapselle ja kahden jääkiekkoa pelaavan isoveljen pikkuveljelle), sai hänen äitinsä Mallory tarpeekseen. Olihan se nyt kumma, kun ei yksikään viidestä lapsesta osoittanut kiinnotusta taiteisiin tai akatemiaan, vaikka äiti kuinka oli parhaansa yrittänyt –nuorimmaisemman nimeenkin ujutettiin Dante ihan vain nomen est omenin hengessä. Mutta ei. Kirjallisten taipumusten sijaan kuopuskin kanavoi vain sitä toisen nimensä helvettiassosiaatiota enteilemällä jälleen yksiä uusia hikisiä treenikamppeita eteisen nurkassa. Tähän oli tultava muutos.
Äidin radikaali ratkaisu oli tempaista perhe irti kapitalistisesta paskavaltiosta nimeltä Yhdysvallat, ja palata esivanhempien kulttuurin äärelle Italiaan, josta sekä isä että äidin äiti olivat kotoisin. Lasten amerikkalaisessa elämäntavassa mädäntyneiden kulttuuriarvojen shokkihoidon maksimoimiseksi muutettiin vielä mahdollisimman syrjäiseen pieneen tuppukylään kuin mahdollista – mutta ei kuitenkaan niin syrjään, etteikö perheen isän olisi ollut sieltä suhteellisen helppo kulkea tärkeissä (rahakkaissa) urheilulääkärin töissä Roomassa, sillä jonkun oli edelleen elätettävä äidin kulttuuriharrastus ja sen kulttuuriharrastuksen lapsille pakotus.
Kankealla amerikkalaisaksenttia paukkuvalla italiallaan Vanni oli ensimmäiset kouluvuotensa jokseenkin ulkopuolinen, vaikka häntä ei varsinaisesti kiusattu. Kielitaidon vahvistuttua ujosta ja vähän syrjään vetäytyvästä pojasta alkoi lopulta vähitellen kuoriutua tulevaisuuden carpe diem -rokkitähti. Jääkiekon sijasta lajiksi valikoitunut jalkapallo auttoi myös ystävärintamalla ja myöhemmin tyttörintamallakin. Salaa iltaisin kotona raapustetut runot ja lyriikat sen sijaan ihastuttivat pitkään lähinnä pöytälaatikon perukoita. Siskot ja veljet ympärillä olivat alkaneet opiskella ja tehdä uraa kuka lääketieteen, kuka markkinoinnin, kuka kasvatustieteiden saralla, ja jotain sen suuntaista Vannikin kai suunnitteli, kun ei oikein muutakaan keksinyt. Toiselta asteelta yliopistoon, ehkä opettajaksi tai jotain, koska sisarusten lastenkin kanssa tultiin niin hyvin juttuun ja saisi sitten vähän musisoida ja potkia palloakin niiden kanssa. Jotain sellaista.
Kunnianhimottomat suunnitelmat saivat rinnalleen kunnianhimoisempia, kun vain vuosi ennen toiselta asteelta valmistumista kuvioihin astui bändi. Tai ensin vain bändin basisti, johon Vanni oli aivan sattumalta tutustunut jäätyään koulun jälkeen näppäilemään kitaraa musiikkiluokkaan ja basistin sattuessa sinne samoissa aikeissa, mutta sitten myös loput bändistä. Vain vajaan vuoden yhdessä soittamisen jälkeen se kuuluisa Kutsumus oli alkanut hahmottua. Äidin mieliksi haettiin silti yliopistoon, päästiin sisäänkin kasvatustieteelliseen, ja lueskeltiin sellainen puolitoista vuotta vähän kasvatuspsykologiaa ja pedagogiikkaa ja sen sellaista sen, mitä bändin kanssa treenaamisen, biisien vääntämisen, demojen tekemisen ja ympäri lähitienoota ja vähän kauempanakin kaikkien tarjolla olevien baarikeikkojen kiertämisen välissä ehdittiin ja jaksettiin.
Sitten tuli kesä 2018. Radioissa ja festareilla pauhasi kesähitti Non uccidere la mia vibrazione, ja Vannin äiti alkoi siirtää toiveitaan ja unelmiaan lapsenlastensa suuntaan, sillä selvästi laulaja-lauluntekijä oli lähimpänä sivistynyttä kultturellia, mihin hänen lapsistaan olisi. Kesähittiä seurasi pari vuotta hurjaa hullunmyllyä: levytyssopimuksia, festareita, platinasinglejä, tv-esiintymisiä, sponsoridiilejä, top-listasijoituksia. Mukaan mahtui tietysti myös seksiä ja drugsia, kuten kunnon rock 'n roll -elämään kuuluikin mahtua. Yllättävän hyvin sitä silti jaksoi painaa samoilla silmillä edellisen illan keikan jatkoilta seuraavan aamun radiohaastatteluun, ja illalla sama rumba uusiksi. Kunnes ei enää jaksanut.
Kiitettävät kolme–neljä vuotta italialaista mainstream rock-skeneä dominoinut Vendic(k)ativo on virallisen tiedon mukaan luovalla tauolla yhtyeen rumpalin jäätyä äitiyslomalle ja muidenkin jäsenten tarvitessa hieman lomaa kahden kolmen vuoden sisään tehdyn albumin ja järjettömien keikkamäärien jälkeen. Epävirallisesti? Kuka tietää.
Sen verran tiedetään yleisesti, että Los Angelesin klubeilla ja kapakoissa on jo vajaan vuoden verran satunnaisen epäsatunnaisesti vaikuttanut sooloartisti Vanni Sisto, jolla kuulemma on jotain eurooppalaista menestystaustaa, ja josta löytyy googlettamalla yhteiskuvia niin italialaisen mallikaunottaren kuin roomalaisen poliitikon pojankin kanssa, ja jonka bändin "luovan tauon" todellista luovuutta on kyseenalaistettu ja analysoitu useiden satojen kommenttien verran ainakin kahdella italiankielisellä mammapalstalla. Ja sitten on se yksi paparazzikuva, joka huokuu hieman samanlaista energiaa kuin Britney vuonna 2007.
Italiaa amerikkalaisella aksentilla ja amerikkaa italialaisella aksentilla puhuva kahden maan kansalainen (myös passien perusteella) navigoi kielten lisäksi noin yleisemminkin elämässä kuin kala ui vedessä. Sopeutunut sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin jo nuorella iällä: kun on pienenä poikana selvinnyt ensimmäisestä italialaisesta kouluvuodestaan osattuaan lukuvuoden alussa noin kolmetoista ja puoli sanaa italiaa, on kaikki muutkin muutokset osattu ottaa myöhemmällä iällä vastaan suhteellisen neutraalisti ja pikemminkin uusina haasteina kuin ylitsepääsemättöminä lohkareina elämän kivisellä tiellä. Optimismia mies ei ehkä varsinaisesti huo'u, vaikka tietyllä tapaa pyrkiikin uskovan päivän paistavan risukasoihinkin, mutta rock-lyyrikoksi Vanni on kuitenkin siviilissä kepeämmästä päästä, mitä tulee yleiseen elämänasenteeseen. Tai ainakin hänellä on tapana ensin yrittää kerran tai kaksi, ja vasta sitten heittää kirves kaivoon.
Muita asioita sinne kaivoon sitten toisaalta saattaa lentää. Esimerkiksi ystäviä ja lähipiiriä, kun ne vapaaehtoisesti omasta tahdostaan hyppäävät sinne saadakseen edes hetken hengähdettyä Vannin erinomaisesta seurasta. Sellaiset käsitteet kuin henkilökohtainen tila, tilannekohtainen äänenvoimakkuus tai oikea aika ja paikka eivät ole miehelle kiveen hakattuja, vaan oikeastaan vain suuntaa antavia löyhiä konsepteja, joita ei varsinkaan ystävien ja sukulaisten parissa tarvitse niin tiukasti noudattaa. Nuorempana hänellä oli ehkä aavistus enemmän sitä tiettyä katolilaisen kasvatuksen saaneen pojan häveliäisyyttä ja kohteliasta kunnioitusta, joka on kuitenkin viimeistään muutaman vuoden kiertue-elämän jälkeen tehokkaasti varissut. Vannia on siunattu kohtuullisella ihmistenlukutaidolla, mikä yleensä takaa sen, ettei siinä toisten ärsyttämisessä viihdyttämisessä mennä vahingossa liian pitkälle. Yleensä.
Vanni on kuitenkin pohjimmiltaan hyvinkin empaattinen ihminen. Eikä edes niin pohjimmiltaan, vaan kyllä hän ihan päällisin puolinkin osaa olla asiallisesti ja vakavasti silloin kun asia vaatii asiallisuutta ja vakavuutta. Tilannetaju ei aivan joka kerta ole ajan tasalla siitä, milloin asia on asiallinen ja vakava, mutta suhteellisen hyvällä prosentilla kuitenkin. Tuntosarvien herkkyys riippuu myös paljolti paitsi seurasta, mielentilasta, verensokerista, veren alkoholipitoisuudesta, myös tähtien asennosta. Osaako hän olla provosoiva? Kyllä. Rasittava? Kyllä. Pyrkiikö hän tarkoituksella loukkaamaan toisia? Ilman syytä: ei. Hän on jossain määrin kuohahtava temperamentiltaan, ja saattaa suutuspäissään sanoa pahasti, mutta harvemmin käy esimerkiksi spontaanisti aukomaan päätään kellekään.
Stereotyyppinen rokkitähteys ilmeneekin Vannissa enemmän esiintymiskyvyissä, tietyssä luontaisessa karismassa ja ennen kaikkea musiikin kautta itsensä löytämisestä kumpuavassa itsevarmuudessa. Etenkin uran nousukiidon alussa tuo itsevarmuus eskaloitui usein turhankin koppavaksi asti ja erinäiset nesteet olivat nousta kunnolla päähän. Vannin ja ehkä hänen kanssaan tekemisissä olevien ihmistenkin onneksi miehellä on takanaan tukeva, järkevä ja alhaisen bullshit-toleranssin omaava perhe, joka tarvittaessa iski kapuloita keulivan egon rattaisiin ja palautti oman elämänsä rokkikukkoa maan pinnalle. Näinä päivinä ego on asettunut maltillisempiin mittasuhteisiin ja pahimmat elvistelyt ovat rajoittuneet esiintymistilanteisiin.
Ei sillä, että näinä päivinä olisi egoilulle aikaa tai tilaakaan. Nopeasti ja kovalla ryöpytyksellä tapahtuneen nousujohteisen urakehityksen vauhdissa ehkä pysyttiin pahimman hypen keskellä, mutta ruuhkahuipulta laskeutumisvaihe onkin ollut asia erikseen. Kuuman raudan takomisen aikana lepäämättä jätetyt levot ja täysillä eletty rokkarielämä ovat painekattilan hieman rauhoituttua alkaneet ottaa jälkikäteen veronsa. Bändin jäädessä tauolle Vanni pakeni fanejaan, sponsoreitaan ja vähän itseäänkin Kaliforniaan amerikansukulaisten pariin. Burnout on tullut todettua todelliseksi asiaksi, vaikka sitä ei oikein ole osattu itselle tai kellekään muullekaan myöntää, ja se on pakottanut vaihtamaan hieman rauhallisempaa vaihdetta päälle ainakin urasuunnittelun puolella. Uran nousukiitovaiheessa taotut italiaeurot ovat antaneet jonkinasteisen taloudellisen bufferin, minkä ansiosta Vanni on voinut keskittyä nauttimaan amerikkalaisesta anonymiteetista, viettämään laatuaikaa sukulaistensa kanssa sekä etsiskelemään itseään ja seuraavaa siirtoaan kaikessa rauhassa vähän biisejä kirjoitellen siellä ja toisia lauleskellen tuolla.
Ja no, siinä välissä ehkä myös vähän nauttimaan elämästä. Ei aivan yhtä satanen lasissa kuin vielä pari vuotta sitten, mutta sopivan vauhdikkaasti kuitenkin. Urapolun seuraavat askeleet eivät ehkä ole vielä täysin selvillä, eikä siviilielämässäkään ole vielä ilmennyt vakiintumisen tai aloilleen asettumisen merkkejä, mutta omassa olemisessa ja persoonassa on alkanut vihdoin löytyä tietty balanssi rocktähti-Vannin ja pre-rocktähteys-Vannin väliltä. Enemmän serkun kanssa Lucie-tädin kissoja pitkin pihamaata jahtaavaa pojankoltiaista, vähemmän baarissa satunnaisen vastaantulijan kanssa väittelyyn ajautumista ja seuraavana aamuna lööpeissä komeilemista. Rohkeampi tyyli, kiinnostavampi vaatevarasto ja enemmän itsevarmuutta, vähemmän sen arvuuttelua haluaisiko tehdä musiikkia työkseen vai vain vähän harrastella sitä järkevän ammatin sivussa.
Pähkinänkuoressa Vanni on tyypillisen epätyypillinen moderni rokkari. Sopivasti särmikäs, mutta liian fiksu ja valveutunut ollakseen väärällä tavalla liian teräväreunainen. Karismaattinen, lavalla itsevarmuutta tihkuva esiintyjä, jonka hatussa kertaalleen käyneet kuset ovat jo enimmäkseen laskeutuneet normaaleille tasoille. Temperamenttinen ja tunteensa varsinkin musiikin kautta tai yhteydessä avoimesti näyttävä milleniaali, jonka impulssikontrolli on 2020-luvulla ja nyrkit heiluvat lähinnä vain kuntonyrkkeilysalilla. Sanavalmis (tai jos ei hetkessä keksi sanottavaa, niin ainakin kirjoittaa siitä jälkikäteen muutaman rivin nokkelan rallin kitarasäestyksineen) ja huumorintajuinen, mutta myös yllättävän hyvä kuuntelija. Vähän vekkuli velikulta, mutta ei sellaisella puhtaasti perseilevällä tavalla. Heittelee televisioita vain videopeleissä ja muistaa aina tipata siivoojia. Seksuaalisesti ja romanttisesti niin fluidi, että yllättyy välillä itsekin, keistä kaikista viehättyy – toisaalta tosielämässä selvästi vähemmän dramaattinen rakkausasioissa kuin laulujensa minä. Jalat maassa ja sopivan cocky.
Sopivasti cockya olemusta edesauttavat merkittävästi tummanruskeat ilmeikkäät silmät, joilla tarvittaessa luonnistuu niin siihen cockyyn kategoriaan menevä silmänisku kuin viimeisen päälle hiottu koiranpentukatsekin. Olkoonkin, että sitä katsetta joudutaan yleensä käyttämään kohteen yläpuolelta, koska maalliselle varrelle on kertynyt pituutta 180 senttimetriä – se on varmaan se välimerellinen ruokavalio. Vertikaalisen ulottuvuuden lisäksi kehon muutkin mittasuhteet ovat kohtuullisella mallilla. Urheilusta ei menestyksekkäästä junnujalkapallotaustasta huolimatta koskaan tullut ammattia, mutta terveenä elämäntapana se on pysynyt lapsuudesta asti. Aktiivinen kuntosaliharrastus ja aina muutaman kuukauden välein vaihtuvat uudet lajiharrastuskokeilut pitävät yllä lihaksikasta, jäntevää kroppaa, jota mielellään esitellään niin esiintymislavalla kuin esiintymislavan ulkopuolellakin.
Luonnostaankin melko tummanruskeita hiuksiaan Vanni värjää satunnaisesti vielä tummemmiksi tai jopa mustiksi, vaikka viime aikoina onkin viihtynyt hyvin omassa värissään. Hiusten pituus vaihtelee parturille raahautumiseen liittyvän motivaation mukaan kynitystä nysästä kunnon laineikkaaseen Fabio-lettiin asettuen yleensä jonnekin näinde kahden välimaastosta. Vanni ei pelkää käyttää muotoilutuotteita hiuksiinsa tai meikkiä kasvoihinsa. Tummat utuiset kajalit ovat hänen tavaramerkkinsä, ja toisinaan esiintymislavoilla nähdään värikkäämpiäkin silmämeikkejä, mutta tavatonta ei ole törmätä mieheen täysin au naturelinakaan. Myös pukeutumistyyli noudattaa samaa fluidia linjaa ja miehen voikin bongata lähestulkoon millaisessa asussa tahansa asteikolla alaston – Lady Gagan julkisen uran alkuvuodet. Yhtenä päivänä Vannin voi tavata kadulta tallailemasta tavan farkuissa ja wifebeaterissa, seuraavana midipituisessa flanellihameessa ja t-paitamekossa. Suuri mesh-paitojen ja eläinkuosien ystävä (mutta vain kuosien, ei aitojen turkisten tai nahkojen, koska vegaanius on ollut osa miehen elämää jo melkein vuosikymmenen ajan).
Tatuointien määrästä ei ole enää aivan tarkkaa lukua ja osalla on syvällisempiä taustatarinoita kuin toisilla. Lävistyksien perässä sen sijaan on toistaiseksi pysytty: niitä on parit kappaleet kummassakin korvalehdessä ja vasemman korvan rustossa. Nenässä on rengas, yhdessä nänniss toinen. Korvakorujakin Vanni käyttää edelleen aktiivisesti, mitä nyt normaalissa arjessa vähän neutraalimpia variantteja kuin esiintyessä tai edustustilaisuuksissa – tai muuten vain panostuspäivänä. Koruja ja asusteita miehellä piisaa muutenkin. Kaulassa killuu lähes aina jonkinlainen kaulakoru, ketju tai choker, ja sormista yleensä vähintään yksi on koristeltu jonkinlaisella näyttävällä sormuksella.
|
|