|
|
access_time Jan 18, 2022 0:05:35 GMT 2
 
Nathan Jacob Fryeb. 12th of jan in -74, philadelphia 48 yrs old male, single, straight lives in lincoln heights, los angeles
"jack-of-all-trades" kinda guy (works as a janitor, bouncer, repairman, driver etc.), also coaches juniors in ice hockey twice a week
father of twins Jamie and Mila (b. -97) has a younger sister Aimee (b. -78) and a mom. dad died two years ago.
........pastNathanin ja hänen muutamaa vuotta nuoremman siskonsa Aimeen lapsuudenperhe oli suhteellisen keskiluokkainen ja eli kaikkiaan hyvin keskiluokkaisella alueella Philadelphiassa. Äiti työskenteli sairaanhoitajana ja isällä oli oma autopaja lähellä perheen kotia. Isä oli ollut nuorempana ihan aika kova jääkiekkolupaus, mutta isoihin piireihin tai liigatasolle tuo ei ollut koskaan päässyt. Sitä suuremmalla syyllä isä tyrkkäsi hokkarit poikansa jalkaan suunnilleen sillä samalla hetkellä kun mukula oppi jotenkuten kävelemään, ajatuksella, että hänen muksunsa olisi se, joka kaataisi Neuvostoliiton punakoneen maailmanmestaruuskisoissa ja sitä rataa.
Lätkä oli vahvasti läsnä koko lapsuuden - isä roudasi mukanaan Philadelphia Flyersin peleihin, ryyppäsi siellä aina itsensä jäätävään kuntoon ja yleensä myös tappeli, mutta siihen tottui. Nathan pelasi pienestä saakka jääkiekkoa ja oli siinä erittäin hyvä. Kotona oli muuten ihan okei, paitsi äiti paiski tuplavuoroa sairaalalla ja isä tykkäsi ryypätä viikonloput läpeensä. Äiti kasvatti lempeästi, mutta se jäi kovaäänisen isän alle. Isällä oli hyvin vahvat käsitykset siitä minkälaisia naiset ja miehet olivat, ja miten erilaisia ne olivat, eivätkä nämä käsitykset olleet mitenkään naisia ylentäviä. Perheessä oli kai läsnä jokin hyvin kummallinen miehet vastaan naiset -asetelma ja sovinismiin taipuvalle isukille Nathan luonnollisesti oli se lempilapsi. Toisaalta äijä oli vahvasti myös sitä mieltä, etteivät pojat itke ja muuta klassista.
Nathan pelasi jääkiekkoa tiiviisti myös teini-iässä, oli high schoolinsa lupaavin pelaaja ja isojen joukkueiden kiinnostuksen kohde. Toisaalta kamalasti kiinnosti myös bilettää ja juhlia ja särkeä sydämiä ja riehua ja rähistä ja olla mulkero kaikille muille kuin omille kavereille. Isän viikonlopun juomiset olivat ajaneet tuon alkoholismiin ja lopulta vanhemmat erosivat Nathanin ollessa kuudentoista. Isä halusi poikansa luokseen asumaan, mutta sai oikeuden päätöksellä lapsensa vain viikonlopuiksi. Jotka nekin sitten olivat aika perseestä, kun äijä vaan dokasi.
Nathan pääsi pelaamaan Philadelphia Flyersiin 18-vuotiaana, sai alkuun melkoisen vähän peliaikaa, mutta asia muuttui nopeasti, kun päästiin näyttämään omat pelitaidot. Tähtihetki oli ehdottomasti U21 -maailmanmestaruuskisat, jossa tehtiin pari voittomaaliakin. Jatko-opiskelemaan ei lähdetty, koska uskottiin, että jääkiekosta tulisi vielä ammatti. Flyersistä tuli lopulta siirto Los Angelesiin LA Kingsiin ja rahaa tuli yhtäkkiä vielä aiempaankin enemmän.
Los Angeles oli jännittävä, erilainen kuin Philadelphia. Nathan löysi myös tytön, jonka kanssa ensimmäistä kertaa tuntui, että voisi jopa harkita jotain vakavampaa. Abigail oli saman ikäinen ja eittämättä kiinnostunut muustakin kuin Nathanin lätkästatuksesta ja rahasta. Onnea ja iloa ei kuitenkaan kauan kestänyt, valitettavasti. Kaikki alkoi ehkä mennä mönkään yksitellen siinä vaiheessa, kun Abbyn raskaustestiin ilmestyi kaksi viivaa vajaan vuoden tapailun jälkeen. Pariskunnalla oli eriävät mielipiteet sen suhteen pitäisivätkö he lasta, mutta Nathanin aborttipuheista, tai painostuksesta, huolimatta Abigail halusi äidiksi. Tai tupla-sellaiseksi, kun ultrassa näkyi kaksi sykkivää sydäntä. Suhde hajoili raskauden myötä, eikä Nathan kokenut olevansa vain vähän päälle kaksikybäisenä valmis isäksi, eikä hän edes uskonut, että hänellä olisi ammattilaisjääkiekkoilijana aikaa olla kotona. Ei hän tiennyt halusiko edes ihan oikeasti kuitenkaan vakavaa parisuhdetta.
Abby synnytti kaksoset, tytön ja pojan, sektiolla, eikä Nathan tätä onnea päässyt todistamaan, kun oli juuri silloin New Yorkissa pelaamassa. Kyllä sieltä sitten lennettiin kuitenkin hyvin nopeasti ihmettelemään sairaalasängyssä vierekkäin tuhisevia naperoja. Isyys pelotti, ihan hitokseen, vaikkei sitä myönnetty - teki tosissaan mieli ottaa vaan hatkat. Muuten kaikki oli kuitenkin ihan okei ja rahaa riitti enemmän kuin olisi tarvinnut, kiitos Nathanin jääkiekkouran. Perhekin muutti pikimmiten yhteiseen taloon saman katon alle.
Kävi sitten kuitenkin niin onnettomasti, että alle vuosi muksujen syntymän jälkeen Nathan joutui kolariin. Ihan suhteellisen vakavaan sellaiseen ja hajotti vasemman jalkansa. Eikä vain lievästi hajottanut, vaan niin paljon, että lääkärit totesivat leikkausten jälkeen, ettei sillä jalalla todellakaan enää ammattitasolla pelattaisi. Uutinen musersi, eikä yhtään lohduttanut, kun sairaalassa toisteltiin, kuinka Nathan oli onnekas, ettei menettänyt henkeään.
Niin että seuraavat kuukaudet Nathan makasi vittuuntuneena ja kipeänä jalka paketissa kotona miettien mitä elämällään tekisi. Isän roolia hän ei handlannut, ei tiennyt miten vauvoja käsitellään tai miten niiden kanssa pitäisi olla, vaikka kumpikin lapsosista oli mitä helpoimpia vauvoja. Abby sitten hoisi lapset, kodin ja siinä sivussa pahantuulisen ja kiukuttelevan avopuolisonsa. Jalka kuntoutui, mutta ei sillä tosiaan ammattitasolla enää pelattu. Ja jonkinlainen identiteettikriisikin syntyi, kun lopulta tajuttiin, ettei kyllä oikeasti edes välttämättä oltaisi haluttu olla mitään lätkänpelaajia - se oli vaan joku isäukon aikoinaan päähän iskostama unelma.
Nathan alkoi depressioonsa ja elämänkriisiinsä ryypätä, kun ei ollut ikinä oppinut tunteitaan käsittelemään. Isänä hän mokasi siis jo ihan lastensa elinkaaren alkumetreillä, vaikka välillä viitsi vähän yrittää. Abigail sai parin vuoden jälkeen miehen meiningistä tarpeekseen ja halusi erota. Ihan fiksua varmaan. Nathan hommasi kämpän itselleen Abbyn jäädessä yhteiseen kotiin.
Nathan ei tosiaan missään vaiheessa ollut ihan mikään vuoden isä - hän etäännytti puolivahingossa itsensä lapsistaan, eikä Abigail varsinaisesti edistänyt lasten isäsuhdetta, päin vastoin. Nainen löysi uuden miehen, sellaisen kunnollisen ja kypsän ja hyvin koulutetun, joka kasvatti Nathanin lapsia suunnilleen ominaan. Kyllä Nathan rakasti, ja rakastaa, lapsiaan, mutta jotenkin hän ei ikinä handlannut isäjuttuja tai osannut olla sellainen isähahmo. Kyllä hän näki muksujaan, mutta vähän liian harvoin ja sitten, kun lyhyestä lätkäurasta ansaitut rahatkin loppuivat, niin ei niille lapsille oikein ollut mitään hienoa tarjota. Lähinnä hävetti kutsua lapset sotkuiseen kotiin ja tarjota jotain einesruokaa, kun oltiin hyvin tietoisia, että se Abigailin uusi heila antoi lapsille paljon enemmän. Jamien ja Milan teini-iässä niille oli kiusallista puhua, kun ei osannut oikeita sanoja. Erityisesti Mila yritti oikeasti olla yhteydessä ja pitää isä-lapsi-suhteita yllä, mutta Nathan ei osannut tulla yhtään vastaan, vaikka hiffasi kyllä, että eihän se ollut tyttären tehtävä ylläpitää yhteyksiä, vaan hänen. Tuntui vaan aivan saakelin vaikealta. Nathan piti itseään isänä hyvin epäonnistuneena ja ihan luuserina lastensa silmissä, eikä oikein kehdannut edes yrittää mitään välien lähentymistä. Abigail taas tunsi jonkinlaista katkeruuden sekaista inhoa entistä miestään kohtaan, joten hyvin suoraan hän lapsillekin kertoi heidän isänsä olevan saamaton juoppo ja muuta mukavaa.
Itsensä elättääkseen Nathan alkoi lopulta tehdä hanttihommia, koska mitään koulutusta mihinkään ei ollut. Ja sitä hän tekee edelleen - raksahommia, korjaajan töitä, keikkaa portsarina ja niin edelleen, mitä nyt sattuu olemaan. Ongelmia mies on kai aika haka itselleen hommaamaan, minkä vuoksi rikosrekisterissä on jotain ihan pieniä törttöilyjä ja putkassa on tullut istuttua useamman kerran. Lapsistaan mies on tavattoman ylpeä, vaikkei se muutoin ehkä näykään, kuin korkeintaan silloin, kun kännissä aletaan lähipubissa vuodattaa puolituntemattomalle vieruskaverille, miten hienosti hänen lapsensa ovat elämässä pärjänneet. Mila pääsi yliopistoon ja Jamiesta tuli, ironista tavallaan, jääkiekkoilija. Poika pääsi isäänsä pidemmälle lätkänpelaamisessa ja ihan todella Nathan on seurannut joka ikisen poikansa pelin ja lukenut lehdet, joissa Jamiesta on puhuttu - myös ne juorulehtien palstat. Niin että yllättävän perillä sen käänteistä ollaan siihen nähden, että sitä nähdään järjettömän harvoin.
Joskaan ei Nathaninkaan kohdalla jääkiekko täysin jäänyt. Pari vuotta sitten, kun duunia oli hetkellisesti heikommin ja piti vastahakoisesti käydä työvoimatoimistossa, sieltä tyrkättiin Nathanin kouraan lappu jääkiekkohankkeesta, jossa tarjottiin heikommin pärjäävien perheiden lapsille harrastus. Nathan piti erittäin epämääräisenä sitä, että edes etäisesti kuviteltiin, että hän voisi koutsata jotain lähiöpenskoja jääkiekossa, eikä hän aikonut suostua mihinkään tuollaiseen. Ennen kuin sitten lopulta kuitenkin suostui. Ja se olikin ihan yllättävän okei. Nathan sai valmentajan duunissaan ehkä jotain murentuneen itsetunnon kaipaamaa boostia, kun muksut pitivät kovana tyyppinä ja katsoivat Youtubesta jotain vanhoja LA Kingsin pelejä, joissa Nathan pelasi. Samoihin aikoihin Nathanin isä kuoli, mutta välit nyt olivat aikoja sitten jo etääntyneet, joten ei ihan kamalasti käytetty aikaa suremiseen.
Tätä nykyä mies asuu Lincoln Heighsissä ja yrittää jotenkin pitää elämänsä rippeet kasassa. Viimeiset parikymmentä vuotta on rehellisesti sanottuna mennyt ihan ajelehtien ilman mitään suuntaa ja samalta näyttää edelleen. Kämppä on sotkussa, viikonloput menee alkoholin parissa, eikä mitään erityistä intoa ole oikein mihinkään - humalassa angstataan sitä, että omat lapsetkin varmaan isäukkoaan vihaavat. Ehkä Nathan kaipaisi elämäänsä pysyvyyttä - olisi se sitten ne säännölliset vierailut lasten luona, vakituinen työpaikka, joku yhtä yötä pidempään vieressä viihtyvä nainen tai vaan ylipäätänsä jonkinlainen strukturoitu arkirytmi. Oli miten oli, lätkäjunnujen koutsaamisesta hän kuitenkin pitää, vaikka ajoittain ei rähjäisyydessään miltään valmentajan perikuvalta näytäkään.  persona
Luonteensa puolesta Nathan on enemmänkin suurpiirteinen kuin pikkutarkka. Kaikki on hallitusti, tai vähemmän hallitusti kaaoksessa, eikä asioita yleensä etukäteen kamalan tarkkaan jakseta miettiä. Ylipäätänsä suunnitelmien tekeminen ei ole Nathanille tuttua, vaan enemmänkin mies antaa asioiden mennä omalla painollaan ja ajelehtii itse siinä mukana. Sen takia elämässä nyt ei oikein ole mitään sen suurempia tavoitteita, eikä kunnianhimoa vähäänkään, kaikki on aina vähän sotkussa ja sekaisin. Henkisesti tyyppi kokee olevansa paljon nuorempi mitä on, eikä aina oikein osata hengata sellaisten keski-ikäisten kanssa, joiden elämä on jotenkin hyvin järjestelmällistä ja balanssissa, niin että löytyy se oma talo, vakiduuni, perhe ja laina.
Elämäntavoitteiden vähäisyys ja unelmien puute ovat tehneet Fryestä vähän kyynisen. Nathan toki tekee töitä sen verran, kun niitä on kulloinkin tarjolla ja sen verran kun itse jaksaa, ja huonojen elämäntapojensa vastapainoksi yrittää käydä salilla sekä edelleen viihtyy hokkarit jalassa jäällä, mutta muutoin elämä tuntuu hyvin päämäärättömältä. Sellaista omaa paikkaa yhteiskunnasta ei ole kyetty löytämään tähänkään ikään mennessä ja usein kaikki tuntuu vaan kamalan merkityksettömältä. Elämänhallinta on vähän mitä on ja arkirytmi yleensä ihan nurinkurinen. Säätää ja häslää ja onnistuu hankkimaan itselleen liian helposti ongelmia. Tyypillä on taipumus pessimismiin, minkä myötä mitään pitkäjänteisyyttä mihinkään ei ole. Ainoa asia, mikä on herättänyt edes jonkinlaista kipinää, on ollut lätkän koutsaaminen.
Kaikkiaan Nathan on kuitenkin ihan kiva ja sosiaalinen jamppa, jonka kanssa on yleensä suht helppo tulla toimeen - ainakin jos jaksaa huonoa huumoria ja karkeaa kieltä. Oikeasti tyyppinä ihan hauska, ironiaan taipuvainen, aika symppis. Toisaalta Frye on myös hyvin suorapuheinen, on ollut aina, ja tavallaan ei aina ihan jaksa kiinnostua siitä, että toisinaan voisi vaikka puhua tai tehdä asioita hienotunteisemmin. Joskus tämän vuoksi vähän tahditon ja saattaa möläytellä tilanteeseen sopimattomia asioita ihan tahattomasti. Osaa joskus olla ihan paskapää käytökseltään, eikä aina edes tajua sitä itse. Aukoo päätään turhan paljon, ihmisestä riippuen joko hyväntahtoisen lämpimästi tai sitten ilkeästi, eikä osaa pitää suutansa kiinni, kun se olisi fiksuinta.
Nathan aika rehellisesti juuri sellainen kuin on ja jonkun mielestä ehkä vähän juntti ja jääräpää, mutta toisaalta aitoudessaan ihan symppiskin. Mokailee, tekee hetken mielijohteesta ja käyttäytyy välillä lapsellisesti ikäisekseen, mutta yleensä osaa pyytää anteeksi jos tajuaa olleensa idiootti. Muutoin Nathan on huono sanoittamaan tunteitaan ja penskana opittu boy's don't cry -metodi on edelleen itsepintaisesti läsnä. Paha mieli huuhdotaan mieluiten alas alkoholilla, vaikka sen toimivuus onkin todettu huonoksi. Humalassa Nathan on äkkipikainen ja suutahtaa helpommin, ajautuu turhan helposti ongelmiin ja tappelemaan. Kännissä kaikki tunteetkin tulevat pintaan ihan valtoimenaan.
Läheisiään kohtaan hyvin lojaali ja suojelunhaluinen. Omat lapset ovat tavattoman tärkeitä, mutta sitä ei niille osata sanoa, kun välit ovat melko etäiset. Nathan kaiketi kelailee, etteivät muksut ole kiinnostuneita hänen seurastaan, joten ei sitten itsekään tee elettä siihen suuntaan. Tavallaan vähän häpeää itseään. Epämääräisiä huonommuuden tunteita on muutenkin paljon, vaikka ulospäin tyyppi näyttääkin siltä, ettei mikään tunnu missään.   looks
Frye ei ulkonäöltään ole mitenkään erityisen silmiinpistävä, sellainen vähän rentunnäköinen perus keski-ikäinen. Jos nyt nuorempana ollut erittäin tarkka ulkonäöstään, niin enää ei tässä iässä kamalasti jaksa kiinnostaa. Pukeutuu enimmäkseen rentoihin farkkuihin tai collegehousuihin, t-paitaan, huppareihin, flanelleihin ja niin edelleen. Yllättävän hyvässä kunnossa kropaltaan, kun ottaa huomioon bissen litkimisen, joten ehkä siitä salilla käymisestä on jotain hyötyä ollut. Tai ehkä on vaan hyvät geenit. Pituutta tyypiltä löytyy jotain 185 senttiä.
Onnellisesti on säästytty kaljuuntumiselta ja hiuslaatu on jopa ihan suhteellisen vahva noin muutenkin. Luonnostaan vaalea fleda on vaalentunut Kalifornian auringossa entisestään. Kasvoiltaan aina vähän väsyneennäköinen, toisaalta ihan komeakin. Mitä naamakarvoihin tulee, niin niitä jaksetaan vaihtelevalla aktiivisuudella ajella pois. Usein kasvoilla on ainakin jonkinlainen sänki. Silmät ovat väriltään hyvin syvänsiniset.trivia- Ikuisesti ja aina Philadelphian poikia, kannattaa kotikaupunkinsa lätkäjoukkuetta hyvin suurella sydämellä edelleen. - Päälle parikymppisenä ajetusta kolarista on jäänyt kipuileva polvi, joka erityisesti vähän suuremmasta fyysisestä rasituksesta kipeytyy mainittavasti. - Ajelee vuoden 2007 Toyotaa. Harrastaa ihan aktiivisesti sellaista hyvin haahuilevaa ajelemista ympäriinsä ilman päämäärää. - Oikeasti tosi kätevä käsistään ja jos olisi jotain pitkäjänteisyyttä, niin varmaan haalisi itselleen kaikenlaisia entisöinti- ja fiksailuprojekteja - Naurettavan surkea kokki ja ruokavalio on pitkälti valmisruokia sekä eineksiä - Huono nukkumaan, tapana heräillä pitkin yötä
 fc william zabka
|
|
