Rudy syntyi puolitoista vuotta ensitapaamisen jälkeen, vaikean synnytyksen jälkeen auttamattomasti etuajassa ja kävi ottamassa vähän vauhtia keskoskaapissa. Hyvin pian vanhemmat myös erosivat, koska äiti ei sitten kuitenkaan nähnyt miesvalintansa olevan isämateriaalia rikostouhujensa myötä. Isä oli kuitenkin elämässä mukana aina siihen saakka, kun päätyi lusimaan ensimmäistä huumetuomiotaan Rudyn ollessa neljän vanha.

Rudy oli kaikkiaan haastava muksu. Vauvana huusi koliikkia ja sai äitinsä mielenterveyden järkkymään, puhumattakaan uhmaiästä. Oli ihan tyypillistä, että Rudy lapsena raivokohtausten tullessa löi, potki, sylki tai vaihtoehtoisesti lukittautui kahdeksi tunniksi vaatekomeroon huutamaan kurkku suorana ja hakkaamaan seiniä. Ehkä siihen olisi jotain hyvin vahvaa erityistä tukea silloin tarvinnut, mutta lopulta lääkärikäyntejä asian tiimoilta ei ollut kovin montaa.

Rudy oli viiden vanha, kun sai äidin lomareissun tuliaisena pikkuvelipuolen, joka sai nimekseen Knox. Sitäkin piti oireilla ihan huolella, oli jäätävä mustasukkaisuus huomion vievää vauvaa kohtaan ja niin edelleen. Sittemmin broidista tuli kuitenkin erittäin tärkeä - olihan se välillä rasittava, kun seurasi ympäriinsä, mutta toisaalta Rudy oli myös erittäin ylpeä isoveljen roolistaan ja aina valmis pitämään knoxin puolia.

Äiti pyöritti taloutta yksin, koska kummankaan lapsen isästä ei siihen ollut, mutta mitään isompaa puutetta lapsilla ei ikinä ollut. Äiti oli rakastava, vaikkakin paljon töissä. Rudyn koulunkäynti meni aina vähän niin ja näin, ongelmia oli yhdessä jos toisessakin asiassa, niin käytöksen kuin itse opiskelun puolesta, ja kyllä asian tiimoilta myös palaverattiin. Sääntöihin asettuminen oli vaikeaa ja ehkä äiti myös jossain vaiheessa vähän väsyi asettamaan rajoja erittäin rajattomalle sekä uhmakkaalle pojalleen.

Murrosiän ja teini-iän tultua piti tehdä ihan kaikkea kiellettyä. Isä pääsi lusimasta, kun Rudy oli kolmetoista ja siinä teini-iän kapinassa osoitettiin ihailua linnakundi-isukille, koska olihan se helvetin kova äijä. Fuck the police ja niin edelleen. Neljätoistavuotiaana Rudy oli jo testannut yleisimmät päihteet sekä ajautunut poliisien kanssa tekemisiin. Viisitoistavuotiaana käytiin vuosi paikallisessa nuorisokodissa sijoituksessa, mutta ei se järkeä paljon päähän tuonut, vaikka rajat olivatkin tiukemmat kuin kotona.

High school meni penkin alle ja Rudylla oli tietty maine käytöksensä takia. Ympärillä oli kasapäin samankaltaisia kavereita ja ryhmässä sitä ajautui monenlaiseen tyhmyyteen ja myös käyttämään aktiivisesti päihteitä. Päästiin silti ihme kyllä high school läpi. Jatko-opiskelemaan ei päästy eikä kovin tosissaan haettu, koska ajateltiin vaan, ettei koulunkäynti kuitenkaan onnistu yhtään missään. Sen sijaan Rudy sai jotain tiskarinhommia paikallisesta ravintolasta ja muutti omilleen. Rikoskuvioihin oltiin ehditty ajautua jo vuosia sitten, mutta siinä sitä sitten ajauduttiin syvemmälle, siitäkin huolimatta, että isä päätyi takaisin linnaan Rudyn ollessa 18 vuotta ja on sillä tiellä edelleen. Mutta houkuttihan se, kun asuntomurroilla, varastetun tavaran kauppaamisella ja satunnaisella huumeiden myynnillä vaan tienasi paljon paremmin kuin tiskaamalla. Ja kun kerrankin huomattiin, että oltiin edes jossain hyviä (siis tiirikoimisessa ja muussa pahanteossa).

Äiti oli ollut huolesta soikeana koko Rudyn elämän ja oikeastihan Rudy oli sillä tavalla äidin poika, että äiti oli ja on edelleen nuorelle miehelle elämän tärkein nainen. Niin, että kun haluttiin suojella rakasta mutsia kaikelta pahalta, niin ei kerrottu kaikista pimeistä hommista, joita duunattiin tai siitä, että niisteltiin viivoja lähes päivittäin. Kyllähän äiti oikeasti tiesi, ettei Rudy touhunnut ihan laillisia hommia, mutta oli se varmasti silti järkytys, kun esikoispoika jäi kiinni.

Rötöslistalle olisi saanut kasattua yhtä jos toista pahoinpitelyistä kamakauppaan, mutta lopulta Rudy jäi kiinni asuntomurron yhteydessä, joka sitten osattiin yhdistää useampaan murtokeikkaan. Rudy oli 21-vuotias, kun päätyi lähes kolmeksi vuodeksi kiven sisään.

Vankila-aika oli kaikkiaan vaikeaa, mutta toisaalta takoi kloppiin myös järkeä ja myös irrotti orastavasta amfetamiinikoukusta. Ja ehkä sekin takoi järkeä, kun rakas pikkubroidi päätyi myös istumaan tuomiota, joskin paljon lyhyempää ja hyvin toisenlaisista asioista. Sydämessä tuntui pistos, kun piti mamalle sitten sillä tavalla molempien penskojen mennä huolta ja pettymystä aiheuttamaan.