Flint Marlowe Willow || 10.6.1991 Los Angeles, California, USA || 30 || male || single || swings both ways || software developer and streamer || living in a small two bedroom apartment with a roommate in Playa del Rey|| parents are traveling around the world, twin brother & grandparents live in Los Angeles


Mark Willow oli kuvaamassa luonto-ohjelmaa törmätessään Annaan, joka oli valokuvaamassa samoja maisemia. Lempi roihahti nopeasti, kun yhdisti rakkaus luontoon, into suojella suurin piirtein kaikkea mahdollista sekä useampaan valtioon ulottuvat sukujuuret yhdistettynä pahaan juurettomuuden tunteeseen. Useampi vuosi meni seikkaillessa ympäri maailmaa, ennen kuin asetuttiin saamaan lapset. Los Angeles valikoitui lähinnä sillä, että Markin vanhemmat asuivat siellä ja saataisiin apua lasten kanssa. Kaksoset olivat kunnon kaksi kärpästä yhdellä iskulla tilanne, kun asettua ei tarvinnut kovin pitkäksi aikaa, sillä Anna ei viihtynyt Los Angelesissa yhtään tai ylipäätänsä koko maassa vakituisessa mielessä, vaikka se Markin kotimaa olikin ja kansalaisuus lapsille todennäköisesti etu.

Kummankin vanhemman työnkuvat sijoittuivat ympäri maailmaa, mutta etenkin Markin työ pakotti perheen joko siihen, ettei miestä nähtäisi kotona ikinä tai perhe muuttaisi mukana. Kummatkin toteutuivat. Aivan joka maahan ei koko perhe muuttanut, mutta aika monta kaupunkia tuli tutuksi ison rapakon kummallakin puolella sekä muutaman kuukauden että parin vuoden visiitteinä. Jatkuva vaihtuvuus oli ainoa isompi ongelma Flintin muuten varsin onnellisessa lapsuudessa, mutta siitäkin taisi kärsiä enemmän kaksoisveli kuin Flint. Perheen kesken oli kuitenkin läheiset tunnelmat vuodesta toiseen ja asunnosta seuraavaan. Isovanhemmat auttoivat kovimmassa hädässä, vaikka pääsääntöisesti Willow-style elämisessä oli ’mene ja sopeudu’ tai ’mene ja sopeudu’. Vaihtoehtoja ei ole muuta kuin pärjätä ja mielellään ilman kitinöitä. Flint sopeutui ja elämä oli hymyä auringon alla, vaikka välistä aurinko oli kalifornialainen, välistä se taas paistoi jonkun Etelä-Ranskan pikkukylän talojen välistä.

Koska Flint ei ollut ikinä tyhmä lapsi, kouluarvosanat pysyivät muuttojenkin keskellä hyvinä ja paperit saatiin käsiin oikeasti hyvin numeroin. Tosin vuotta myöhässä, koska kouluvuodet olivat vuosikausien seikkailu sen suhteen, mikä kurssi vastaisi mitä missäkin maassa. Harvoin Flint edes teininä otti yhteen vanhempien kanssa, mutta siinä kohti otettiin, kun valmistuminen koulusta alkoi näyttää haasteelta. Sen jälkeen saatiin palata Los Angelesiin isovanhempien huomiin ja suorittaa viimeisetkin opinnot rauhassa purkkiin, että ulos saataisiin paperit, joilla pääsisi oikeasti yliopistoon.

Paperit saatiin ja jopa niin hyvät, että lopulta postipate toi hyväksymiskirjeen useampaankin paikkaan. Vaikkei perhe ollut kaikista köyhimmästä päästä, ei se myöskään ollut kaikista rikkaimmasta päästä. Opiskelu ei tunnetusti ollut halpaa hommaa vaan maksoi maltaita, mutta vaikea siinä oli kuitenkaan sanoa ei, kun oli mahdollisuus päästä University of Californian Berkeleyn kampukselle opiskelemaan. Pääaineena oli lopulta – vanhempien järkytykseksi ja hämmennykseksi – computer science, vaikka jokainen vuosi maksoi yhden omaisuuden. Sinne mentiin, jahdattiin koodinpätkien lisäksi aaltoja surffilaudalla pitkin Kalifornian rannikkoa aina kun opinnot sen sallivat ja painettiin milloin mitäkin työtä, ettei opintolaina pääsisi paisumaan kuin pullataikina ja pitäisi vaihtaa opiskelut maksullisen miehen uralle. Milloin ulkoilutettiin kaikki naapuruston koirat, milloin kerättiin paikallisessa homobaarissa laseja pöydistä ja milloin näperrettiin koneella pienempiä tai isompia sivuprojekteja. Onneksi kotona oli opetettu selviämistä.

Tutkinto oli pitkä aika viettää paikoillaan yhden asian parissa. Flintille etenkin, kun varmaan ensimmäistä kertaa elämässä elettiin niin monta vuotta saman kaupungin rajojen sisäpuolella vakituisesti. Kun M.Sc Computer Science -paperit saatiin kouraan, ei suinkaan tehnyt mieli loikata työelämään vaan loikattiin lentokoneeseen ja pyörähdettiin moikkaamassa vanhempia Vietnamissa. Tosin siinä kohti Flint ymmärsi viihtyneensä varsin hyvin kaupungin sykkeessä, ja vanhempien autenttinen maailmanvalloitustyyli ja ikuinen orankien, norsujen, virtahepojen, you name it, they wanna save it, pelastaminen ei tuntunut ihan niin omalta. Oli vaikeaa saarnata sademetsien ekosysteemeiden tiloista, kun ketjupoltti samalla menemään.

Niinpä nuoruuden maisemiin Losiin palattiin aika pian, koska Amerikan manner oli kuitenkin tuntunut eniten kodilta kaikista paikoista, missä oli eletty ja Losiin oli helppo loikata takaisin. Olihan siellä rannat lähellä ja elämää jo olemassa. Opintojen ajoilta oli Flintilläkin portfoliota kasassa sen verran, että erilaiset freelancer hommat pitivät sopivasti hengissä ja riittävissä rahavaroissa senkin jälkeen, kun lyhennettiin ikuista opintovelkavankeutta. Kivaa vaihteluahan se oli, ettei tarvinnut samaa hommaa tehdä liian pitkään.


Jos sanakirjaa katsotaan, koodarin kohdalta tuskin löytyy Flintin kasvojen kuvaa. Minkä sille kuitenkaan voi, kun supersankarit ja Pokemon veti jo nuorena puoleensa huolimatta vanhempien moraalisista kommenteista koskien tuntevien olentojen pitämistä pienissä palloissa. Eikä se loppujen lopuksi ole suurikaan ihme, kun elämä on aina vienyt kaupungista toiseen, jolloin tietokone on ollut ainoita keinoja pitää lapsuudenkaverit ympärillä. Sosiaalisuuttahan se on mikin välitykselläkin oleva sosiaalisuus, ja sormilla on kivasti tekemistä pelatessa. Aivottoman telkkarin tuijottelun viehätystä ei ole edes nuorena tajuttu, eikä edelleenkään Flintin taitoihin lukeudu käydä syvällisiä keskusteluita Game of Thronesin saati Bridgertonin juonenkäänteistä, mutta ruutua voidaan tuijottaa, jos kädet saa samalla touhuta. Aivosolut – siis ne joita ei vielä ole tuhottu alkoholilla – oikeasti nauttivat haasteista, mitä työ on tarjonnut. Fiksuhan Flint on aina ollut, mutta myös hyvin nopea innostumaan ja vielä nopeampi kyllästymään.

Flintin perusluonne on ollut aina ärsyttävän positiivinen, eikä elämään ole ikinä sattunut kunnollisia tragedioita tuhoamaan sitä. Ihmiset ovat aina olleet voimavara, minkä ansiosta sosiaalisella elämällä on ollut tapana kukoistaa ja kaveripiiriä on löytynyt kaupungista kuin kaupungista. Luojan kiitos, koska kaupunkejahan on elämän aikana nähty niin monta, ettei sormet niitä riitä laskemaan. Tosin muuttojen seurauksena ihmiset otetaan hetkessä elämään mutta ihmiset myös jätetään hetkessä elämästä, koska ihmisten jättämistä taakse on todellakin harrastettu koko elämä. Mielenterveys olisi ollut jo vuosia sitten hajalla, jos perään itkettäisiin liian kauan. Ystäviä, tuttuja, kumminkaimanserkkuja, parisuhteita tai jotain siihen viittaavia tulee nopeasti ja lähtee nopeasti ja jäljelle jää ne, joiden kanssa on jauhettu kuulokkeiden kautta elämästä, kuolemasta ja siitä, kenen syytä on, että tilanne on taas mennyt virtuaalisesta ojasta virtuaaliseen allikkoon. Päälle puskeva kolmenkympinkriisi ei ole tasoittanut menoa tai laittanut haaveilemaan pysyvämmästä elämästä vaan korkeintaan kiihdyttänyt tahtia.

Tietynlainen pysähtymisen pelkääminen on Flintille tyypillistä. Ehkä kyse on siitä, että lapsesta asti elämä on ollut muutosta ja menemistä, joten aikuisuuteenkaan ei ole osattu pysähtyä. Aina pitää olla edes jotain pientä, mitä kohti mennä. Joko se on tuorein työelämän tarjoama projekti, uusin julkaistu lapsuuden suosikkipelin remake läpi 100+ prosentein, uusi soitin opittuna tai kaikki Kalifornian rannat surffilaudan kanssa testattuna, mutta jotain pitää olla. Paikoillaan ollaan vain konsolin ohjain kourassa tai töiden takia. Onneksi Flint nauttii myös oman kädenjälkensä näkemisestä, mikä auttaa kestämään työelämää ja uravalinta on montaa kahdeksasta neljään duunia armeliaampi. Uusin projekti on ollut viimeisen vuoden aikana kovaan kasvuun lähtenyt huonojen puujalkavitsien ja surkeiden indie kauhupelien täyttämä Twitch-kanava, mikä maksaa jo puolet laskuista.

Flint on liiankin halukas lähtemään mukaan kaikkeen, vaikka idea kuulostaisi monen muun korviin typerältä. Uhat nähdään mahdollisuuksina raivostuttavuuteen asti. Alkoholilla voi toki olla osuutensa asiaan, mutta niin on myös kotikasvatuksella. Kotonakin on aina menty eikä mietitty esimerkiksi jatkuvien muuttojen vaikutuksia lasten kehitykseen. Mies on lähes poikkeuksetta messissä ennen kuin kukaan ehtii kissaa sanoa, oli kysyjä sitten tuttu, tuntematon tai pahin vihamies. Sopuisa Flint on silloinkin, kun tuuli puhaltaa kylmää ilmaa, koska elämä on liian lyhyt riidan haastamiseen. Mieluummin Flint vain poistuu rannalle huutokonsertin sijaan. Ovet voi kyllä lähdön yhteydessä paukkua mutta siihen se jää. Elämä on myös liian lyhyt tyhjänpäiväiseen vihoitteluun. Ei tosin ole mitenkään ihmeellistä, jos ihmiset ympärillä jatkaa vihoitteluaan, kun toisten negatiivisille tunteille ei aina heru liikaa ymmärrystä, kun itse on jo päästy hetkessä isommista ja pienemmistä kinoista ja riidoista yli.


Naamasta voi ehkä tehdä pieniä veikkauksia siitä, että sukujuuria saattaisi olla useammallakin mantereella. Ruskeilla silmillä on kiva tarkkailla ihmisiä vahvojen kulmien alta. Pisamat ovat koko vuoden ongelma, kun Flint tykkää viettää aikaansa ulkona auringossa ympäri vuoden. Tai sitten Kalifornian auringon alla sitä on vaikea mitenkään välttää, vaikka kuinka yrittäisi olla koneella aina istuva nörttilapsi.

184 senttiin venynyt keho on pysynyt satunnaisista huonoista ruokavalinnoista sekä liiallisesta tupakoinnista huolimatta kohtuullisessa kuosissa, kun rantaelämä sitä vaatii. Aktiivinen elämäntapa on peruja kotoa, vaikka vanhempien tavoin ei kontata vaellusvaatteissa jossain Aasian viidakossa vaan enemmin hölkkäillään rantahiekassa kuin Baywatchissa konsanaan tai keikutaan surffilaudalla. Salikin on kaikessa tylsyydessään käynyt tutuksi ainakin aina silloin tällöin, koska valitettavasti hyvää kehoa ei ole annettu tekemättä yhtään töitä sen eteen. Kyllä Flint voi jopa ääneen myöntää olevansa sen verran pinnallinen ihminen, että haluaa katsella omaa peilikuvaansa hyvässä kunnossa. Huomio on kivaa ja huomiota saa, kun keho on kuosissa.

Tummanruskea hiuspehko on saanut pitää pitkän mittansa koko Flintin aikuisiän ja siloposkista lookia on rokattu viimeksi lähempänä high schoolia. Peilin edessä on tullut vietettyä selvästi liikaa aikaa. Mitä vaatevalintoihin tulee, high school taisi olla viimeinen paikka, missä oikeastaan välitettiin siitä, mitä muut ajattelivat. Sen jälkeen on menty omalla – siis suoraan Googlen men bohemian style -hausta lainatulla – linjalla. Helyjä kyllä löytyy kaapista sen verran, että vähemmästäkin voisi epäillä edellisessä elämässä uran olleen merirosvo. Ehkä loputonta opintolainaa olisi voinut lyhentää enemmän ja ostaa vähemmän sormuksia.