1990-luvun puolivälissä syntynyt Edward Hastings – sittemmin Eddieksi vakiintunut – eli lapsuutensa pääosin 2000-luvun kehittyvässä maailmassa. Diginatiivi vesseli rakensi identiteettiään pelikonsolin, jalkapallokentän ja kavereiden pyhään kolminaisuuteen. Perheidylliin kasvaneen Eddien elämä mureni kuitenkin vuonna 2005, kun perheen äiti menehtyi nopeasti edenneeseen rintasyöpään. Se oli yhdeksänvuotiaalle pojankoltiaiselle kova paikka, sillä lakimies-isä oli koko ajan töissä ja seitsemän vuotta vanhemmalla isosiskolla oli aina ihan omat juttunsa. Perheessä äiti oli Eddien elämässä se merkittävin henkilö.

Eddie sopeutui kuitenkin muuttoon äidin kotitienoolle, pittoreskiin pikkukaupunkiin, Massachusettsin Westhamptoniin. Poika ei oikein osannut kaikelta äidin poismenon aiheuttamalta järkytykseltä syytää vastalauseitakaan toisin kuin isosisko Audrey, jonka Koko Elämä oli ihan Bostonin kupeessa. Eddie meni uuteen kouluun ja suulaana kaverina sai paljon uusia tuttavuuksia. Aika nopeasti saatiin sivuutettua alun hankaluudet, kun energinen poika purki alkujännitystään ja menettämisen traumaansa ajautumalla käsirysyihin parin muun kovapään kanssa. Myöhemmin niidenkin kanssa potkittiin palloa ihan sulassa sovussa ja tuonnempana juotiin kaljaa kotibileissä.

Mitä isosisko edellä, sitä nuorempi veli perässä. Myös Eddie löysi oman high school sweetheartinsa oman pitäjän koulusta. Tytön kanssa vietettiin tiiviisti melkein koko lukioaika, ja suunnitelmat tulevaisuuden varallekin olivat selvät ja yhteiset. Eddien, joka sai viitteitä asiaan kotopuolestakin, oli helppo ajautua haaveilemaan samaan aikaan suoritettavista lakiopinnoista ja ennen kaikkea viihtyisästä, yhteisestä pikkuasunnosta yliopiston lähellä. Ehkä siellä voisi pörröinen kissa kilkattavassa kaulapannassaankin tassutella ympäri asuntoa. Valmistumisen jälkeen ostettaisiin vähän kauempaa talo, jossa kasvatettaisiin kaksoset.

Tie oikeustieteelliseen ei olisi kuitenkaan helppo, sen molemmat tiesivät. Taloudellisesti opinnot saataisiin kyllä järjestymään, mutta älli oli se, jonka riittävyydestä ei ollut takeita. Pitkää pinnaakin se olisi vaatinut, juuri sitä, mitä Eddiellä tunnetusti ei ollut. Vuoden verran sitä jaksettiinkin lopulta painaa pitkää päivää kirjaston lukusalissa, kunnes Eddiellä niin sanotusti keitti yli. Ei hänestä ollut siihen. Puhumattakaan itse opiskeluvuosista, jotka edessäpäin olisivat odottaneet. Koulussa aina pärjännyt tyttöystävä sen sijaan jatkoi ja pääsi sisälle, joskin Kalifornian yliopiston oikeustieteelliseen. Syntyi pattitilanne. Kumpikaan ei halunnut etäsuhdetta. Vaikka Eddie usein harkitsemattomasti toimiikin, silloin hän ei osannut ajatella vaihtoehtona lähteä kokeilemaan onneaan länsirannikolla tyhjästä. Tuli ero, Eddie jäi yksin ja pestautui parin kuukauden lorvimisen jälkeen isänsä mieliksi varastoduunariksi, kun enonsa sattui apupojan paikasta vihjaisemaan.

Kun töitä oli hetken aikaa paiskittu, ainoa oikea ratkaisu oli siis pakata vanha rinkka ja nousta Euroopan-koneeseen, mitäpä muutakaan. Juristipojasta jo varovasti haaveillut isä jaksoi olla harmissaan jonkin aikaa, mutta Eddie ollut ehtinyt koluta vielä Eurooppaa läpeensä, kun isä jo alkoi lähetellä päivittäisiä whatsappeja pysyäkseen selvillä poikansa menemisistä. Loppujen lopuksi kun Hastingseilla oli aina vallinnut se rakastava ilmapiiri, jossa toisten erheet ja virheet hyväksyttiin.



Todellisuuspakoinen, keskenkasvuinen hunsvotti. Ottaa vastuuta ja asioita tosissaan vain, kun itse sille päälle sattuu. Heikompaa olisi saattanut hirvittää kaikki se reippureissaamisen suunnittelemattomuus ja ajatteleminen vasta, kun oli jo toimittu. Mutta se juuri oli Eddien tarkoituskin: mennä ja katsoa. Moukan tuuri on aina kulkenut matkassa ja elämässä. Tai ehkä se on se ekstrovertti supliikkiluonne, jolla Eddie puhuu itsensä ongelmista ennen kuin ne ehtivät eskaloitua. Jotain osaa on ehkä ruskeasilmäisen pörröpäähurmurin ulkoisella habituksellakin. Eddie on niitä tyyppejä, jotka putoavat aina sulavasti jaloilleen ja korkeintaan putsaavat hieman pölyjä housunlahkeesta. Onhan se lempieläinkin kissa.

Kärsimätön, kykenemätön odottamaan ja malttamaan mielensä. Jos jotain saa päähänsä, haluaa saavuttaa sen saman tien ja mahdollisimman helposti. Toisaalta uskomattoman laiska: voisi vajota sohvanpohjalle kokonaiseksi päiväksi. Mutta kuten sanottu, jos itse saa jotain päähänsä, kykenee kyllä ahkeruuteen. Yleensä silloin mielessä on joku kirkas tavoite. Vähän egoistinen luonne, eikä välttämättä maailman empaattisin tyyppi. Rakastaa kuitenkin seuraa ja tutustuu helposti uusiin ihmisiin, joista osan kanssa pystyy suhteellisen helposti muodostamaan vankankin ystävyyden. Perheensä kanssa ei ole kovin läheinen, lähinnä ajautuu roudan saattelemana näiden luo vailla jotain. Vastailee kuitenkin harva se päivä isänsä lähettämiin viesteihin mukisematta, koska tietää, että isänsä pysyy niin tyytyväisenä ja pääsee näin itse helpommalla.

Tajusi joskus 20-vuotiaana olevansa ehkä sittenkin biseksuaali, mutta ei ole kunnolla tullut kaapista asian suhteen. Ex-tyttöystävä on ainoa, jolle Eddie rohkaistui puhumaan asiasta. Sen tyttöystävän jälkeen Eddiellä ei ole ollut muita vakavia suhteita. Vähän aikaa ennen reippureissulle lähtöä hengailtiin hetken yhden kundin kanssa, mutta vähän jopa pelästyttiin niitä omia tunteita toista miestä kohtaan. Reissaamisen aikana taas pyörittiin parinkin eri ulkomaalaistytön kanssa, mutta pääsääntöisesti maailmalla edettiin omin voimin, juuri sinne minne itse haluttiin.

Vaikka onkin huono motivoimaan itseään tekemään asioita, tykkää kuitenkin uppoutua haavemaailmoihin. Kun sattuu keskittymään johonkin, on vaikea saada reagoimaan ulkoisiin ärsykkeihin. Voisi hakata videopelejä päiväkausia – ja tekeekin näin toisinaan. Joskus synkimmillään ja yksin ollessaan miettii mennyttä aikaa, kun oli vielä (oikeasti) nuori ja täynnä unelmia, joita jaettiin exän kanssa. Nyt ollaan vain kohti kolmeakymppiä kiitävä paskajätkä, jolla ei ole edes mitään high schoolin jälkeistä koulutusta. Ja sitten seuraavana päivänä pelataan täysin tyytyväisenä räiskintäpelejä ja mennään baariin remuamaan aamuyöhön asti. Ota siitä nyt sitten selvää, mitä se elämältä haluaa, kun ruokatilaustakin pitää miettiä ainakin puoli tuntia.



Pituudeltaan 175-senttinen, ruumiinrakenteeltaan keskiverron kokoinen alta kolmekymppinen nuorukainen. Eddie ei ole vannoutunut kehonrakentaja, mutta käy mielellään pumppaamassa rautaa aina tilaisuuden tullen. Vastapainoksi lihaskuntoharjoittelulle viihdytään paljon myös uima-altaassa ja skeittirampeilla. High school -vuosiin asti Eddie pelasi tavoitteellisesti jalkapalloa koulun joukkueessa, eikä rakkaus jalkapalloon ole hiipunut tänäkään päivänä. Liikunnan puolesta Eddien terveydestä ei ole siis syytä olla huolissaan. Ruokailutottumukset ja juhliminen alkoholin kanssa vetävät kuitenkin tasapainoista elämää enemmän puoleensa. On nimittäin surkea kokki, joka ennemmin näpyttelee puhelinsovellukseen ruokatilauksensa kuin kaivaa paistinpannua kaapin perältä.

Ei juuri välitä pukeutumistrendien perässä seuraamisesta, tai lähinnä pukeutuu kuin vahingossa siihen, mitä nyt onkaan esillä vaatekauppojen hyllyillä tai etusivuilla. Kirjoita Pinterestin hakuun miehet vaatekerta ja tee kuvista kollaasi, niin saat virtuaaliversion Eddie Hastingsin vaatevarastosta. Kiikutti usein joskus nuorempana irronneita nappeja ja hapsottavia resoreita isosiskonsa taitavien käsien alle, kun mieluummin korjautti vanhaa kuin jaksoi miettiä uusien ostamista.

Joku voisi luulla, ettei Eddie kampaa hiuksiaan ja aika usein niin onkin. Useimmiten tummaa tukkapörröä lähinnä suitaan vähän johonkin sinnepäin-kuosiin ja lopputulos näyttää rennon huolitellulta – siis sellaiselta, joka kuvaa Eddien elämänasennetta yleensäkin. Välillä Eddie antaa hiustensa kasvaa yli pituutensa, jolloin pieni leijonanharja hulmuten nuorukainen menee menojaan. Etenkin nyt heitettyään rinkan selkäänsä ja lähdettyään maailmoja tutkimaan, hiukset ovat kasvaneet yli pituutensa ja jääneet sellaisiksi. Välillä taas käydään parturissa siistiytymässä, kun yritetään skarpata elämässä, tehdä parempia valintoja ja ehkä vaikutuskin johonkuhun.