Auto-onnettomuus, sijaiskoteja, psykologiklisee, paikkansa etsimistä, raskaus

Varhaisin asia, jonka Patricia muistaa, on kolari. Ennen kolaria Patrician ja tämän muutamaa vuotta nuoremman veljen elämä oli suhteellisen tasaista, tai niin Patricia on ainakin kuullut. Välittävät, keskiluokkaiset vanhemmat, talo hyvässä naapurustossa ja kaksi aktiivista lasta. Kuitenkin, yhtenä päivänä nelikon palatessa lounaalta ystäväperheen luota, vastaantulevan auton kuljettaja menetti autonsa hallinnan ja törmäsi päin Patrician perheen autoa. Takapenkillä olleet lapset selvisivät parantuvilla vammoilla, mutta etupenkillä istunut isä menetti henkensä onnettomuuspaikalla ja autoa ajanut äiti sai vakavat, usean viikon sairaalahoitoa vaatineet vammat. Patricia veljineen sijoitettiin äidin toipumisen ajaksi väliaikaisesti lastenkotiin, sillä perheellä ei ollut sukulaisia, jotka olisivat voineet ottaa lapset huostaansa.

Väliaikaiseksi suunniteltu lastenkotijakso piteni pitenemistään. Paljastui, että sisarusten äiti oli saanut onnettomuuden myötä aivovaurion, josta toipumisennuste oli huono. Patricia ei muista onnettomuutta edeltävältä ajalta paljokaan, mutta sen jälkeiseltä ajalta naiselle on jäänyt yksittäisiä muistoja. Äiti, jonka oli vaikea tunnistaa lapsiaan ja jonka liikkeet olivat vieraita, jollain tavalla kulmikkaita ja vaikeita ennakoida. Pysyväksi jääneen tavan nyppiä ihoa ranteesta, siitä kohtaa, jossa kipsissä oli reuna. Vaihtuvat paikat, vaihtuvat lupaukset. He jäivät kiertämään samaa kehää vuosiksi. Heillähän oli vanhempi, joka varmasti ihan kohta voisi taas paremmin ja sitä ennen he voisivat olla vielä vähän aikaa tämän kivan sedän ja tädin luona.

Kun he lopulta hakivat kotoaan tavaroita viimeistä kertaa, kaksitoistavuotias Patricia ei enää tunnistanut taloa kodikseen. Siinä vaiheessa sekä Patricia että hänen veljensä olivat liian vanhoja ollakseen adoptiota suunnittelevien toivelistojen kärjessä. Niinpä pysyvien sijoituspaikkojen löytämisen helpottamiseksi Patricia ja hänen veljensä päätettiin sijoittaa erikseen. Vanhempi Patricia päätyi perhekotia pitävän Wrigthin pariskunnan luo veljen jatkaessa matkaansa nuoremmille tarkoitettuun sijoituspaikkaan.

Elämä perhekodissa oli sanalla sanottuna tavallista. Patricia kokeili joka vuosi uutta harrastusta ja sai apua historianläksyihin. Aikuisiin oli vaikea kiintyä, mutta joistakin nuorista tuli hänelle läheisiä vuosien aikana. Välit veljeen katkesivat ja valmistuessaan lukiosta kiitettävin arvosanoin Patricia ei ollut yrityksistä huolimatta kuullut tästä vuosiin.

Patricia muutti omilleen heti kun mahdollista, vaikka välit perhekodin vanhempien kanssa olivatkin neutraalit. Psykologian opinnot olivat yhtä aikaa pettymys ja kuin tehty hänelle. Psykologiklisee, sellaiseksi Patrician voi monella mittapuulla lukea. Vaikka nainen ei asiaa helposti myönnä, pohjimmiltaan opiskelualan suunnan ovat viitoittaneet Patrician aiemmat kokemukset. Kirjoista, teorioista tai suhteellisen maineikkaasta yliopistosta ei löytynytkään vastausta, no, oikeastaan mihinkään. Ei Patrician omiin mörköihin, mutta naisen pettymykseksi myös kaikille muille oli tarjolla jotain, mikä tuntui lähinnä parhaalta arvaukselta. Patricia kuitenkin jäi ja opiskeli loppuun, sillä vaikka psykologia ei täysin vastannutkaan hänen toiveitaan, se tarjosi ainakin väylän ja luvan yrittää tehdä asioita oikein. Opintojen jälkeen Patricia aloitti vankilapsykologina vankilassa, jossa oli tehnyt harjoittelunsa, vaikka sitä ei vastavalmistuneelle suositeltukaan. Työssä sattuneen välikohtauksen jälkeen Patricia vaihtoi työpaikkaa ja sen jälkeen nainen ei ole pysynyt pitkään samassa paikassa ja tämän työhistoria onkin työuran sijaan enemmän hyppyjä paikasta toiseen.

Patricia pitää järjestyksestä ja siitä, että asioista on havaittavissa syy ja seuraus. Naisen oma moraalikäsitys ylittää kuitenkin ulkoa asetetut säännöt ja vaatimukset, mikäli hän uskoo niitä venyttämällä saavansa aikaan jotain. Ei olekaan täysin tavatonta, että Patricia on valmis taivuttamaan sääntöjä tilanteissa, joissa uskoo voivansa auttaa jotakuta, oli kyse sitten asiakkaisiin yhteydenpidosta vapaa-ajalla tai ylimääräisen asiakkaan mahduttamista ilmaiseksi kalenteriin työajan jälkeen.

Vapaa-ajalla Patricialla on vain harvoja läheisiksi laskettavia ihmissuhteita. Patrician on vaikea kokea kuuluvansa mihinkään ja tämä sääntö heijastelee työuran lisäksi myös yksityiselämään. Hän pitää säännöllisesti yhteyttä äitiinsä sekä perhekodin vanhempiin ja joihin sijaissisaruksiinsa, mutta muihin tuttavapiiriin kuuluvien kanssa yhteys on vaihtelevampaa ja Patricia väittää itselleen, että hänen on helppoa jättää ihmisiä taakseen.

Tällä hetkellä Patrician elämää ravistelee tieto siitä, että nainen on saanut selville olevansa toisella kuulla raskaana. Hän ei ole kertonut asiasta kenellekään, eikä myönnä edes itselleen, mistä raskaus on saanut alkunsa. Perheen perustaminen, ainakaan yksin, ei ole ollut Patrician suunnitelmissa, eikä nainen ole varma, mihin suuntaan tiedon kanssa jatkaisi.

Ulkonäkö
- Hoikka, n. 170 cm pitkä
- Sameanruskeat silmät
- Suosii pukeutumisessaan maanläheisiä värejä. Töissä pukeutuu virallisemmin, vapaa-ajallaan suosii useimmiten farkkuja ja villapaitaa. Vihaa korkokenkiä, mutta ei osaa lakata käyttämästä niitä osana työpukeutumistaan.


Muuta
- Työskentelee tällä hetkellä yksityisklinikalla, mutta ottaa vastaan myös hyväntekeväisyysasiakkaita vastoin esihenkilönsä suositusta
- Omistaa kissan