|
|
access_time Jul 20, 2021 19:32:51 GMT 2
 aiden michael flanagan
b. 02nd of jan in 1998, san francisco, ca
23 yrs old
lives in watts, los angeles, ca
male, single, bisexual
american-irish car mechanic and ex-jailbird trying to get his life together
past :
Aidenin sukujuuret ovat Irlannissa ja miehen molempien vanhempien vanhemmat ovat ja olivat Yhdysvaltoihin aikoinaan muuttaneita irlantilaisia siirtolaisia. Irlantilaisuus näkyi myös Aidenin lapsuudessa, sillä vanhemmat identifioituivat vahvasti irlantilaisiksi, vaikka olivatkin kumpainenkin asuneet elämänsä Yhdysvalloissa. Aidenin äiti Mary ja isä Sean olivat seurustelleet pari vuotta, kun Mary tuli raskaaksi vuoden 1997 keväällä. Raskaus ei ollut suunniteltu, mutta Mary oli silti iloinen, sillä hänelle lasten saaminen oli yksi elämän isoimmista haaveista. Sean ei ollut yllättävästä uutisesta samalla tavoin iloinen, eikä mies muutoinkaan erityisesti ollut naisystävänsä tukena raskauden aikana. Eikä mies myöskään ollut erityisen iloinen, kun ultrassa selvisi Maryn odottavan kaksosia.
Mary oli hyvin vahvasti katolilainen ja kaksosten saaminen tuntui naisesta vähintäänkin jumalan lahjalta. Aiden ja hänen kaksoissiskonsa Aileen syntyivät tammikuussa 1998 sektiolla, normaalia pienempikokoisina, mutta terveinä. Vauvat olivat kuitenkin haastavia, koliikkia itkeviä ja huonosti nukkuvia, ja Mary yritti selvitä pienten kanssa parhaansa mukaan, koska Seania kiinnosti erittäin vähän auttaa. Sen sijaan, että Sean olisi ollut tukena, välillä valvonut öitä ja hyssytellyt ja syöttänyt, huusi mies päivät pitkät Marylle, että miksei tämä saanut huutavia vauvoja hiljaiseksi.
Aidenin vanhemmat olivat työväenluokkaisia ja kun Mary jäi kotiin vauvojen kanssa, oli raha tiukassa. Isä Sean teki töitä autotehtaalla ja useammin kuin kerran ryyppäsi palkkansa sen sijaan että olisi huolehtinut vuokranmaksusta tai ruuasta. Maryn vanhemmat auttoivat rahallisesti toisinaan ja jotenkuten perhe selvisi, toisinaan syömättä, mutta hengissä.
Väkivaltaa Maryn ja Seanin suhteessa oli ollut ennen lapsiakin - silloin, kun Sean oli humalassa ja Mary teki miehen mielestä jotain väärin. Seanin juominen lisääntyi lasten myötä ja juomisen lisääntyminen korreloi väkivaltaan hyvin vahvasti. Mary otti vastaan lyönnit, ettei Sean koskisi lapsiin. Aiden muistaa lapsuudestaan ne kerrat, kun hän ja Aileen piiloutuivat vaatekomeroon, kun isä oli ottanut liikaa ja huusi, riehui ja löi äitiä. Toisinaan äiti pakkasi tavarat ja vei lapset vanhemmilleen.
Isä vajosi alkoholismiin, sai lopulta potkut tultuaan humalassa töihin. Lapset olivat isän mielestä syy oikeastaan kaikkeen - siihen, ettei ollut rahaa ja siihen, että kaikki oli muutenkin vaan vaikeaa. Aiden ja Aileen oireilivat luonnollisesti perheväkivaltaan ja muihin vaikeuksiin. Aileen sulkeutui, muuttui koulussa puhumattomaksi, siinä missä Aiden ajautui tappeluihin ja ongelmiin toistumiseen.
Mary kävi töissä läheisessä marketissa ja yritti kannatella perhettään - äidin rakkaus lapsiaan kohtaan oli hyvin pyyteetöntä ja Aidenin parhaat hetket lapsuudesta liittyvätkin siihen, kun äiti piti huolta. Toinen tärkeä aikuinen Aidenin lapsuudessa oli hänen Los Angelesissa asuva enonsa Anthony, jonka luona lapset vierailivat toisinaan viikonloppuisin tai lomilla.
Aiden ajautui jo lapsena pahantekoon, huonoihin porukoihin ja liikkui niiden lasten kanssa, jotka myös viettivät yönsä mieluiten kaduilla riehuen. Hän oli kymmenen vanha, kun hän ensimmäisen kerran oli poliisien kanssa tekemisissä. Teini-ikään päästessä sitä tapahtui enemmän, Aiden oli jo vahvasti kiinni rikollisessa elämässä. Koulu meni penkin alle ja tulevaisuus ei jaksanut kiinnostaa. Oikeastaan kiinnosti vaan päihteet, joiden avulla saattoi huuhtoa pois ahdistuksen ja joita käyttämällä elämä myös vaikutti paljon hauskemmalta.
Sosiaaliviranomaiset olivat elämässä läsnä jo aikaisemmin, mutta merkittävästi asiat muuttuivat, kun Aiden sijoitettiin pois kotoa, nuorisokotiin, kun hän oli viidentoista. Vuosi laitoksessa rauhoitti hetkellisesti, mutta ei poistanut ongelmia. High Schoolista hän valmistui juuri ja juuri, huonoin paperein, mutta kuitenkin. Ajatus jatko-opinnoista erityisesti autoalalla kiinnostivat varovasti, mutta rikolliset piirit vetivät mukanaan. Aiden muutti pois kotoaan, ajautui mukaan huumekauppaan - teki lopulta hyvin paljon kaikenlaista aina diilaamisesta autovarkauksiin ja kiskoi päätä tasaiseen tahtiin sekaisin bentsoilla ja alkoholilla. Itsetunto oli sitä luokkaa, ettei Aiden uskonut, että hänestä olisi mihinkään muuhunkaan kuin rikollisiin hommiin. Mikään tyhmä jätkä hän ei ollut koskaan ollut ja esimerkiksi autojen kanssa Aiden oli (on edelleen) ihan mielettömän taitava, mutta opiskelu tuntui silti ajatuksena kovin kaukaiselta. Äiti oli ja on vieläkin Aidenille rakas, kuin myös sisko Aileen, mutta Aiden katosi perheensä ulottumattomiin heti muutettuaan kotoaan.
Huumerinki, jossa Aidenkin oli mukana, jäi lopulta huumepoliisin haaviin. Aiden jäi kiinni hyvin verekseltään kesken keikan ja hän oli vain 19-vuotias, kun istui oikeussalissa ja kuunteli, kun tuomari määräsi kuuden vuoden tuomion. Tuomio tuli vain huumekaupasta, vaikka todellisuudessa Aidenin rötöslista olisi ollut paljon pidempi aina pahoinpitelyistä varkauksiin. California State Prison, jonne Aiden määrättiin istumaan tuomiotaan, sijaitsi Los Angelesissa, eikä kyseessä ollut mikään nuorisovankila, vaan ihan oikea mesta. 19-vuotias, selkeästi pikkurikollinen verrattuna vankilan kovimpiin tyyppeihin, oli tietysti helppo kohde.
Vankila oli ensimmäiset pari kuukautta helvettiä. Jouduttuaan seksuaalisen väkivallan uhriksi, Aiden etsiytyi jengiin - ainoaan, joka oli siinä hetkessä vastaanottavainen valkoiselle nuorelle sällille. Vankilassa määrällisesti alakynnessä oleva uusnatsiporukka otti Aidenin suojiinsa varsin helposti. Aiden ei jakanut jengin aatteita laisinkaan, mutta koki helpommaksi olla mukana, kuin olla vapaata riistaa yksikseen. Hakaristitatuointi, jonka natsijengi naputti Aidenin olkavarteen pian liittymisen myötä, on nykyisin piilossa peitetatuoinnin alla.
Aiden vietti kaksi vuotta vankilassa uusnatsieporukan kanssa ja yritti samalla opiskella automekaanikoksi, oikeastaan saikin opinnot ihan kohtalaiseen vaiheeseen, vaikkei koskaan valmistunut. Lopulta Aiden ei enää kyennyt toimimaan kansallissosialistisen porukan periaatteiden mukaisesti ja halusi irrottautua turvanaan toimineesta jengistä. Se ei tietenkään mennyt vain eropapereita kirjoittamalla, vaan Aiden otti aika kovasti turpaansa. Viikko maattiin sairastuvalla ja toivuttuaan entisen jenginsä hyökkäyksestä Aiden pääsi pyydettyään eritysselliin turvaan. Siellä hän istui itsekseen vuoden ilman kunnon kontakteja, ennen kun oikeus vaatia koevapauteen pääsyä mahdollistui. Kolmen vuoden ja kahden kuukauden jälkeen Aiden käveli ehdonalaiseen koevapauteen, ollessaan juuri täyttänyt 23 vuotta.
Vankila kouli nuoresta klopista aikuisen ja kasvatti sekoilevasta teini-pojasta ahdistuneen nuoren aikuisen. Aiden tiesi kävellessään ulos kiven sisästä, ettei hän halua enää ikinä takaisin. Toive siitä, että voisi kuitenkin vielä olla tavallinen kansalainen, tehdä töitä ja elää ihan normaalia arkea, on todella vahva ja sitä kohti Aiden pyrkii edelleen. Hän sai pian vapauduttuaan töitä enonsa Anthonyn autokorjaamolta Los Angelesista, mikä oli tietysti onnenpotku. Harva palkkaisi entistä vankia, jonka koulutus on tyssännyt high schooliin. Toisaalta Anthony tiesi, että Aiden handlasi autot ja ehkä mukana oli myös halua auttaa. Rikollispiirit vetävät edelleen kovasti luokseen ja edelleen Aiden välillä lipsuu, tekee jonkun pienen keikan rahan toivossa, vaikka ei todellisuudessa halua. Mies haluaisi saada elämänsä vaan jotenkuten edes kasaan.
Vanhemmat Mary ja Sean ovat eronneet tätä nykyä. Äiti yritti tavata Aidenia useita kertoja tämän vankilatuomion aikana, mutta Aiden kieltäytyi näkemästä äitiään. Ehkä se oli jonkinlaista häpeää. Nykyisin välit äidin kanssa ovat hitaasti korjaantumaan päin. Isä Sean on nykyisin jossain, missä lie - ei Aidenia kiinnosta. Pikkusisko Aileenin kanssa välit muuttuivat vaikeammiksi Aidenin vankilatuomion myötä, mutta Aiden yrittää varovasti saada siskonsa takaisin elämäänsä.
  personality :Aiden ei ehkä vaikuta heti ensi näkemältä tyypiltä, joka on vasta hyvin vähän aikaa sitten päässyt vankilasta. Hänestä saa yleensä aika kylmänrauhallisen kuvan, joskus ehkä luotaantyöntävänkin, tavallaan sellaisen, niin kuin mies ei haluaisi ketään seuraansa tai lähelleen. Tämä harvoin on kuitenkaan täysin totta - vaikkei Aiden ole mikään sosiaalisuuden multihuipentuma, niin kyllä hän silti pitää seurasta. Vietettyään viimeisimmän vuoden yksikseen eristyssellissä on Aidenin kuitenkin joskus, useinkin, vaikea olla sosiaalisissa tilanteissa. Hän ei viihdy suurissa ihmisjoukoissa muuten kuin tarpeeksi monen tuopillisen jälkeen. Isot ihmispaljoudet lähinnä ahdistavat. Vähäeleisen olemuksen taakse kätkeytyy todella paljon. Aiden ei vaikuta siltä, että häntä tasaisen usein ahdistaisi tai että hän olisi epävarma, vaikka todellisuudessa näin kuitenkin on. Viileähkö ulkokuori antaa pikemminkin kuvan vahvasta itsetunnosta, vaikka oikeasti nuoren miehen omanarvontunto matelee jossain pohjamudissa. Aiden ei pidä itsestään, eikä hän erityisemmin usko, että kukaan voisi oikeasti pitää hänestä. Mies velloo menneisyydessään ja häpeää vähän väliä itsessään ihan kaikkea. Pään sisällä siis myrskyää ja terapialle todella olisi tarvetta, koska mielenterveys on suhteellisen murskana, mutta sekava tunne-elämä pidetään parhaansa mukaan piilossa toisilta. Aina tämä ei toki onnistu. Ne, jotka tunsivat Aidenin ennen vankilaa, huomaisivat varmasti muutoksen, joka miehelle on tapahtunut. Elämän mukanaan tuomat pitkäaikaiset traumat ovat kovettaneet Aidenia, mutta eivät tehneet hänestä mitenkään piittaamatonta toisia kohtaan. Ennen linnatuomiotaan Aiden ehti satuttaa hyvin monia ihmisiä ja monin tavoin - vähimmillään se oli jotain säätöjen tunteilla leikkimistä ja pahimmillaan rikospiireihin kuuluvaa väkivaltaa, jossa toinen henkilö potkittiin ja lyötiin tajuttomuuden rajoille. Kaikki sellainen kaduttaa Aidenia nykyään, eikä hänestä kaiken kokemansa jälkeen ole tullut välinpitämätön. Tätä nykyä miehellä on kova tarve toimia oikein ja olla satuttamatta ketään. Aiden on siis muuttunut viimeisten parin vuoden aikana merkittävästi. Hän on oikeasti ihan perusmukava ja hauskakin sälli, kun paremmin tutustuu, mitä nyt käsittelemättömät traumat hiertävät mielenterveyttä ajoittain erittäin merkittävästi. Aidenin on vaikea puhua itsestään, puhumattakaan mistään henkilökohtaisesta, mutta hän on itse hyvä kuuntelija. Miehen on vaikea luottaa kehenkään ja sen myötä hän myös helposti epäilee toisten ihan hyväntahtoisiakin sanoja tai eleitä. Vähän mies on siis kyynistynyt ihmisiä kohtaan, minkä vuoksi saattaa välillä ajatella, että kaikki ihmiset ovat automaattisesti enemmän tai vähemmän epäluotettavia ja satuttavat tilaisuuden tullen. Aiden ei menetä malttiaan helposti, mutta toisaalta suuttuessaan mies on yleensä todella impulsiivinen ja jopa vaarallinen, eikä ajattele järjellä. Rauhallisuuden taakse kätkeytyy todella paljon piiloteltuja tunteita, jotka toisinaan purkautuvat rajuhkosti. Ei ole yhtään tavatonta, että Aiden yksin kotonaan viskoo tavaroita ja hakkaa seiniä, kun ei osaa muuten käsitellä voimakasta tunnetaakkaansa ja ulos pyrkivää pahoinvointia. Paniikkikohtaukset eivät ole myöskään täysin harvinaisia, jos joku asia onnistuu triggeröimään. Aiden osaa toki olla ihan mulkku jätkä tarvittaessa ja tappelee jos täytyy, mutta pyrkii kuitenkin pysymään erossa konflikteista. Alkoholi on eräänlainen pakokeino moneen asiaan ja juomisen kanssa saattaa mennä toisinaan yli. Humalassa Aiden myös on selkeästi puheliaampi ja avoimempi. Nappeja mies ei enää nappaile, yleensä ainakaan, mutta toisinaan rauhoittaa itseään polttelemalla pilveä. Miehellä ei ole Losissa kovin paljon kavereita, joitain tuttavia rikosajoilta vaan, mutta niihin yritetään pitää etäisyyttä. Uusien kavereiden hankkimista jäbä ei tosiaan handlaa kovin hyvin enää nykyisin. Parisuhdetta miehellä ei ole ollut sitten teini-iän. Seksi sukupuolesta riippumatta, mutta erityisesti miesten kanssa ahdistaa selvinpäin traumaattisten vankilakokemusten jälkeen, mutta humalassa tulee toisinaan harrastettua yhden yön kivaa. Kaipuu läheisistä ihmissuhteista ei ole kuitenkaan kadonnut mihinkään.   looks :Vaikka elämänkokemukset ja liian nopea aikuiseksi kasvaminen ehkä osaltaan saavat Aidenin vaikuttamaan jopa ikäistään vanhemmalta, ei ulkonäön suhteen voi kaiketi sanoa samaa. Aiden on aika babyface, mikä on joskus aikaisemmin käynyt nuoren miehen itsetunnon päälle, mutta nykyisin ei paljon jaksa kiinnostaa. Naamakarvat kasvavat niin hitaasti, että mistään äijäparrasta on aika turha haaveilla. Mitä naamaan muuten tulee, niin Aiden on perusilmeeltään aika väsyneen tai vaihtoehtoisesti surumielisen näköinen. Ei sillä, että hän olisi koko ajan väsynyt tai surullinen tai mitään sellaista – ilme nyt vaan sattuu olemaan sellainen. Aiden ei ole erityisen ilmeikäs tyyppi noin muutenkaan, minkä vuoksi erilaiset pienetkin eleet voi havainnoida miehen kasvoilta hyvin helposti. Tavallaan vähän kivikasvotyyppiä hän on, mutta osaa kyllä hymyillä ja usein hymy yltää myös silmiin saakka. Aurinko saa kalvakoille kasvoille aikaan hyvin hailakoita pisamia ja niitä samaisia pilkkuja voi löytää selkeämpinä ja tummempina myös miehen käsivarsista ja selästä. Tukkatyyli Aidenilla on vuosikaudet ollut turvallisen lyhyt – yleensä siili tai vähän pidempi. Oma hiusväri on vaaleanruskea ja se saa myös kelvata, eikä hiuksia ole koskaan värjätty. Aiden on hyvin keskipitkä mies 180 senttisellä varrellaan. Hän ei ole ruumiinrakenteeltaan mitenkään suunnattoman harteikas tai roteva, mutta treenaaminen on tuonut kroppaan kuitenkin lihaksia. Aiden on perusolemukseltaan hyvin viileänrauhallinen, hän ei esimerkiksi kamalasti elävöitä puhettaan käsillään tai muutoinkaan vartalollaan. Pukeutumisessa, yllättäen, suositaan tummia sävyjä, kuten hyvin persoonallisesti harmaata ja mustaa. Yleensä päällä on ihan perus t-paita, collegepusero tai huppari ja rennonmalliset farkut tai collegehousut. Vaatetus on mieluummin rentoa ja löysää kuin tiukkaa. smthng else :
- Asuu Wattsissa melko vaatimattomassa vuokrakaksiossa, jonka sisustus on luokkaa poikamiesboksi
- Suhteellisen pihalla kaikesta mikä liittyy Los Angelesin julkkisskeneen - osittain pihalla oleminen johtuu siitä, että Aiden on istunut kiven sisässä kolme vuotta. Miestä ei myöskään löydä sosiaalisesta mediasta, ainakaan toistaiseksi.
- Lääkityksenä Citalopram 20 mg ahdistukseen, ihan laillinen resepti ja lääkkeestä on ollut apua, ainakin enemmän kuin viinan kittaamisesta.
- Ajaa valkoista vuoden -96 Honda Civiciä, autoista ja vauhdista tykkäävänä haaveilee tietysti uudemmasta ja paremmasta, mutta näillä tuloilla ei ole paljon vaihtoehtoja.
- Tykkää musiikista, kuuntelee paljon kaikenlaista rockista räppiin
- Harrastuksena tällä hetkellä treenailu, jota mieluiten tehdään kotona, vaikka salikortti onkin hankittu. Nuorempana skeittasi aktiivisesti ja nykyisin liikkuu välillä long boardilla paikasta toiseen kuten kunnon losilaisen tietysti kuuluukin.
- Tupakoi, ehdottomasti ihan liikaa.
 FACE CLAIM: JOE COLE
|
|
