Nimi: Toni Louise Gallagher
Syntynyt: 30. huhtikuuta 1993
Sukupuoli: nainen
Kansalaisuus: yhdysvaltalainen
Kielitaito: englanti, ranska
Persoona:
Toni on aika klassinen esimerkkitapaus teatterinuoresta, jonka haaveet näyttelemisestä eivät toteutuneetkaan ja elämän aallot kelluttivat jonnekin aivan toiseen suuntaan. Yliopiston suorittanut filologian maisteri on aikuisuudessaan löytänyt uuden intohimon kielitieteen lisäksi kasvatustyöstä ja opettamisesta. Vaikka teinien kasvattaminen niin kovin paljon vaatii, on se parhaimmillaan myös erittäin palkitsevaa. Toki on myös ehkä maailman siisteintä olla se ”cool teacher”, jota nuoret joskus jopa tosissaan kuuntelevat.
Introvertiksi itsensä lukeva nainen kaipaa työnsä vastapainoksi myös aikaa, jolloin saa laittaa puhelimen lentokonetilaan ja vain olla kotona omassa seurassaan. Rankimmat ja pisimmät työpäivät todella imevät hänestä kaiken, eikä niistä päivistä palautuminen onnistu vauhdikkaissa illanvietoissa. Kaikkiaan Toni ei ole persoonaltaan se räiskyvin bilehile ja kaikkien kaveri, vaan ennemminkin hieman vetäytyneempi tarkkailija.
Punapään elämää ohjaileviin, melko vihervasemmistolaisiin, arvoihin lukeutuvat vahvasti ihmisoikeudet, eläinten oikeudet ja luonnonsuojelu. Toni niin kovin syvästi toivoisi, että tulevillakin sukupolvilla olisi vielä allaan elinkelpoinen pallo. Nämä arvot ovat johtaneet mm. veganismiin ja erilaisissa vapaaehtoisryhmissä roikkumiseen. Viikonloppuinakin aikaa on helppo kuluttaa esimerkiksi kodittomien ja vähävaraisten ruokapalvelussa.
Vapaaehtoistöiden ohella vapaa-aika uppoaa helposti erilaisten kulttuurimuotojen kuluttamiseen. Teatteri, konsertit ja elokuvat ovat helppoja tapoja täyttää kaikki liikenevät iltavapaat. Kaiken tämän keskellä arki on olevinaan niin hektistä, ettei aikaa tahdo enää jäädä rakkaalle lukuharrastukselle, joten kovakantiset saavat pölyttyä hyllyssä ja kirjat kuunnellaan äänikirjoina yleensä työmatkoilla tai iltaisin kun pitäisi jo nukkua.
Maailmanparantaja-tyyppinä Toni on liian usein tunkemassa nenäänsä paikkoihin, joissa näkee epäoikeudenmukaisuutta. Etenkin muutaman oluen jälkeen saattaa intoutua baarissa turhankin kiihkeisiin väittelyihin täysin ventovieraiden Trumpettien kanssa. Sentään naisen faktat ovat kunnossa ja hän perustaa argumenttinsa sivistykseen ja tutkimukseen.
Yhteiskunnan epäreilu luokkajako aiheuttaa säännöllistä kipuilua ja usein Toni kokee, ettei pysty antamaan huono-osaisimmille tarpeeksi. Samalla kriiseillään myös siitä, että yritetään olla tehokas ratas yhteiskunnan koneistossa ja samalla pitäisi olla vahva, itsenäinen ja riippumaton boss lady.
Työn, kulttuuriharrastamisen, koiran ulkoiluttamisen ja vapaaehtoistöiden välissä palautuminen vie usein niin paljon voimia, ettei aikaa deittailulle ole opiskeluajan jälkeen juurikaan jäänyt. Koko homma tuntuu muutoinkin usein kovin vaivaannuttavalta. Aina tulee puhuttua liikaa tai liian vähän, liikaa itsestä ja liian vähän toisesta, sitten sitä korjataan työhaastattelumaisella kysymyspatteristolla ja kehut nyt vain ovat ihan mahdottoman vaikeita suuntaan ja toiseen.
Kuvaus:
Punatukkaisuudesta on tullut jo melkeinpä Tonin tunnusmerkki, vaikka se ei suinkaan ole hänen luonnollinen värinsä. Teininä päässä kävi varmaan jokainen mahdollinen ja mahdotonkin väri, mutta työelämään siirtymisen jälkeen on vakiinnuttu melko maltilliseen kuparinpunaiseen. Punaisen kanssa hauskan kontrastin tarjoavat siniset silmät. Kasvoja meikataan yleensä melko kevyesti ja luonnollisesti, eikä mitään kovin yllättäviä ja rohkeita kokeiluja juurikaan tehdä Halloweenin ulkopuolella. Halloween on se yksi poikkeus; Silloin mennään all out ja asua valmistellaan lähes pakkomielteisesti kuukausikaupalla.
Pituutta naiselle on kertynyt 170 sentin verran. Jos Tonilta itseltään kysyy, se on aika mitäänsanomaton pituus. Liian pitkä ollakseen pieni ja söpö, mutta liian lyhyt malliksi. Yläasteikäisenä se todellakin harmitti; Kun muotoja ei juurikaan siunaantunut, haaveiltiin sitten edes mallin urasta. Haave karahti kuitenkin 170-senttiseksi jämähtämiseen.
Perinteiset opettajan pukeutumisvaihtoehdotkin hieman tympivät, ja parhaansa mukaan Toni yrittääkin ujuttaa tylsiin smart casualeihin persoonallisia yksityiskohtia. Etenkin kaikki pitsireunukset, hörhelöhihat ja pöyhkeät olkatoppaukset ovat mieleisiä. Kovia kontrasteja ja vahvoja värejä on kuitenkin tapana välttää, ja vaatekaapin värimaailma onkin enimmäkseen kovin hempeä.
FC: Eleanor Tomlinson
Historia:
Tähdet eivät tosiaan olleet suotuisassa asennossa silloin, kun Toni saapui maailmaan. Eivätpä tähdet varmaan olleet olleet kohdillaan Tonin äidinkään kohdalla. Ehkä se on sukuvika? Joka tapauksessa Toni sai alkunsa huumevelkojen seurauksena ja hän tietää olevansa nuoren narkomaanin ja tätä 20 vuotta vanhemman diilerin lehtolapsi. Sovitus huumeveloista tai mistä tahansa. Lasta siitä panosta ei toki pitänyt tulla, mutta kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan.
Yhtä kaikki, raskaaksi pamahtanut nuori nainen tajusi olevansa kykenemätön huolehtimaan lapsestaan, ja lasta suojellakseen teki jo varhaisessa raskaudessa päätöksen adoptiosta. Tässä vaiheessa tarinaan on astunut mukaan sosiaalityöntekijäksi naamioitunut hyvä haltijakummi, joka valitsi tytölle jo ennen syntymää adoptioperheen. Tuon haltiakummin ansiosta surkeiden tähtien alla alkunsa saanut Toni sai mahdollisuuden välttyä siltä kurjuudelta, jonka kohtalo oli hänelle varannut.
Toni lähti adoptioperheensä matkaan suoraan sairaalasta muutaman päivän ikäisenä. Gallagherien perheessä oli jo ennestään kaksi poikaa, jotka olisivat olleet paljon innostuneempia pikkuveljestä, mutta minkäs teit. Ikäeroa sisaruksiin oli kuitenkin sen verran, ettei Toni nuorimmaisena koskaan oikein päässyt täysin mukaan 9- ja 11-vuotta vanhempien veljiensä juttuun. Edelleenkin välit velipoikiin ovat hyvät, mutta hieman etäisehköt.
Martha ja Ian Gallagher, joita Toni oppi kutsumaan äidiksi ja isäksi, pitivät aina huolen siitä, ettei perheen kuopukselta puuttunut mitään. Erityisen rikas perhe ei ollut, mutta toimeentulo oli kuitenkin vakaata, eikä leivän pöytään saamisesta tarvinnut ikinä murehtia. Isoveljien etäisyys korvattiin leluilla ja harrastuksilla, joten tylsää ei tytölle ehtinyt tulemaan.
Koulut käytiin julkisella sektorilla ja siellä koettiin kaikki virkainnottomista opettajista aseuhkiin ja rajumman luontoiseen kiusaamiseen. Tanssin sijaan Toni harrasti vaihtelevasti yleisurheilua, uintia, koripalloa ja eurooppalaista jalkapalloa, mikä ei merkittävästi nostanut hänen pisteitään luokan tyttöjen keskuudessa. Urheilukentillä menestys ei silti riittänyt huipputuloksiin, eikä hoikasta ja ujohkosta tytöstä ikinä tullut poikienkaan suosikkia – Ei sen enempää urheilulajien parissa kuin muutenkaan. Eivätkä pojat Tonia juuri kiinnostaneetkaan, mikä harmittavasti ei mennyt ohi kiusaajiltakaan. Melko nuorena tuli myös opittua, että Toniksi nimetty tyttö on helppo pilkan kohde, siinä missä Tonyksi nimetty poika ei saanut niskaansa laisinkaan samanlaista lokaa.
Pakokeino todellisuudesta löytyi kirjallisuudesta ja elokuvista, joihin Toni uppoutui täysin ja vietti ison osan nuoruudestaan eläen pilvilinnoissaan. Myöhemmin, high school-vuosina, mukaan tuli myös intohimoinen teatteriharrastus, mikä nieli teinivuosina kaiken koulun jättämän vapaa-ajan ja syrjäytti kaikki urheiluharrastukset käytännössä kokonaan.
Lapsuudesta lähtien vanhemmat olivat tuuppineet Tonia yliopiston suuntaan, joten sinne tyttö päätyikin. Kauppakorkeaa hän mietti, mutta jotenkin päätyi silti kirjallisuuden ja kielitieteen opintojen pariin. Opiskelemaan olisi päässyt Kalifornialaisiinkin yliopistoihin, mutta silti Toni päätti nostaa kytkintä ja muuttaa suorittamaan tutkintonsa Iso-Britanniaan. Kauas perheestä muuttaminen oli toki erittäin rankkaa, mutta toisaalta myös erittäin vapauttavaa ja yksi hänen elämänsä parhaita päätöksiä. Sen myötä tarjoutui mahdollisuus rakentaa ihan uusi persoona jossain kaukana kiusaajien ulottumattomissa.
Opiskeluvuodet hurahtivatkin ohi yhtenä itsensä etsimisen, teatterin, kirjojen ja bileiden sekamelskana. Teatteriharrastuksen syventyminen yliopistovuosina herätteli vanhojen haaveiden kaikuja, mutta lopulta Toni kuitenkin järkeili, ettei olisi fiksua edes yrittää niin riskialtista uraa. Opiskelijateatteriporukoissa pyöriessään hän myös huomasi, ettei varmasti tulisi kestämään koko elämänsä ajan valokeilassa seisomista ja yleisön räävittävänä oloa. Opintojen puolivälissä seikkailunhalua tyydytti suuresti myös Pariisissa vietetty vaihtovuosi.
Jossain opiskelujen välissä tuli tavattua myös biologinen äiti Lauren, jonka kanssa on sen jälkeen pidetty epäsäännöllisesti yhteyttä muutaman vuoden ajan. Siitä huolimatta Toni ei ole mitenkään läheinen Laurenin kanssa ja on lähinnä harmissaan siitä, ettei Lauren ole vieläkään päässyt täysin kuiville.
Nykyisin elämä alkaa vaikuttaa ihan hyvältä, vaikka vakituinen työpaikka edelleen uupuukin. Takana on kuitenkin jo muutamia pidempiä sijaisuuksia, mutta vielä ei ole uskallettu kokonaan unohtaan kaljanvaluttamisen tai kahvinkeittämisen jaloja taitoja. Saattaahan tässä vielä niinkin käydä, että väliaikaisesti jouduttaisiinkin palaamaan opiskeluajoilta tuttujen töiden pariin kapakoihin ja kahviloihin. Sitä Toni kuitenkin pyrkii parhaansa mukaan välttelemään, ja hakeekin mielellään jokaista lyhyttäkin opettajan sijaistusta lähiseuduilla: Kaikkea englannin ja kirjallisuuden opettamisesta ranskan ja alakoululaisista lukion ilmaisutaitoon.
Muuta:
- on opiskellut yliopistossa englantia ja kirjallisuutta, ja toivoo vielä joskus pääsevänsä opettamaan näitä vakituisessa virassa.
- harrastaa tiktokia ja on muutenkin täysin koukussa mokomaan sovellukseen.