Cherie Vivienne Bubblegum Hayes
Äidin puolen suvun kesken Cherry Bubblegum, Cherry Bubble, C-Bubble,
kaikille muille Vivienne, Viv, Vivian, Hayes, Hay
05.06.1997, 23-vuotias, kaksoset
Biseksuaali, nainen
Aloitteleva stand up-koomikko ja jokaisen eteen tulevan alan pätkätyöläinen
Kämppiksen kanssa jaettu kolmio Venicessä
Vivienne ei ollut toivottu lapsi. 90-luvulla Los Angelesissa isä oli high schoolin suosituin urheilijapoika, joka oli suhteessa koulun rikkaimman tytön kanssa, äiti taas koulun takana salaa tupakoiva nuori kapinallinen. Raskaudesta kuultuaan poika (tai no, tuon vanhemmat) kirjoitti shekin, ja ilmoitti, ettei haluaisi kuulla aiheesta enää kertaakaan, piti tyttö lapsen tai ei. Kyllähän tyttö kauan aborttia mietti, mutta salaa toivoi, että lapsen synnyttyä poika kuitenkin haluaisi elää perhe-elämää ja jättäisi tyttöystävänsä.
Vauva syntyi, eikä isää vieläkään kiinnostanut. Äiti nimesi lapsen kahden ihailemansa naisen, rocktähden ja punk-muotisuunnittelijan, mukaan. Kolmas nimi tuli yksinkertaisesti siitä, että äiti himoitsi purukumia koko raskauden ajan - ja "onhan se nyt hauska nimi". Vuoden verran äiti jaksoi lapsesta huolehtia, kunnes ilmoitti muuttavansa, ja jättävänsä tytön.
Isovanhemmat olivat jo joutuneet kuuntelemaan itkua ja vaihtamaan vaippoja, mutta nyt he olivat päävastuussa - kahden vuoden ajan. Seuraavaksi Vivienne siirtyi tädin huomaan joiksikin kuukausiksi, ja sieltä seuraavalle sukulaiselle, jolla sattui olemaan tilaa, sitten hetkeksi takaisin isovanhemmille, ja niin edelleen. Ehti tyttö jo lapsena muuttaa toiseen osavaltioonkin.
Tytön lähestyessä teini-ikää kävi selväksi, ettei yksikään sukulaisista ollut kovinkaan kelvollinen kasvattaja. Vivienne pääsi siis tutustumaan lastensuojelun ihmeelliseen maailmaan, laitoksiin ja sijaisperheisiin. Hän tutustui tietenkin myös muihin nuoriin, jotka mielellään opastivat kuinka maailmassa toimitaan, kuvioihin tulivat päihteet ja laista piittaamaton asenne. Joku vanhemmista nuorista opetti, että “kaikkien täytyy vaan koittaa selviytyy elämästä jotenkin, eikä sille voi mitään, mitä sen selviytymisen eteen tarvii välillä tehdä.” Se iskostui tytön päähän vähän liiankin hyvin, ja Viv tuntuu olevan jatkuvasti jonkinlaisessa selviytymis-tilassa.
Kun Vivienne oli 14, sai hänen isänsä työpaikkansa hyväntekeväisyysprojektin kautta tietää, että oma tytär oli yksi autettavista. Selittämättömässä inhimillisyyspuuskassa isä otti tytön luokseen asumaan. Vivienne oli onnellinen, isä oli toki täysin vieras, mutta oli hän ennenkin vieraiden kanssa asunut. Nyt hän pääsisi hienoon taloon asumaan perheensä kanssa, hän saisi sisaruksia, ihan oikeita sellaisia.
Melko pian hän kuitenkin huomasi, ettei koskaan ollut tai tulisi ikinä olemaan yhtä arvokas kuin pikkusisaruksensa, joiden äiti, isän vaimo, oli isän high school-aikainen tyttöystävä. Äitipuoli halveksui Vivienneä, aikuisena hän on tajunnut sen johtuvan hänen äidistään, mutta teininä se tuntui hirveältä. Pikkusisarusten kutsuessa häntä siskoksi, äitipuoli kielsi sen äkkiä, Vivienne oli vain “se tyttö.” Kalliit vaatteet, hienot juhlat, ja kaikki ne kosmetiikkatuotteet, joista tyttö ei ollut ennen kuullutkaan, eivät korvanneet huonoa kohtelua, mutta kyllä hän huomasi oppivansa niistä nauttimaan. Nautti hän myös viikkorahasta, ja sillä ostamistaan pilvestä ja pillereistä.
Kun Vivienne oli 16, vanhempi ystävä Las Vegasissa pyysi häntä luokseen käymään muutamaksi päiväksi. Päivien muuttuessa kuukausiksi ystävää alkoi kaduttaa. Onneksi jossain vaiheessa tyttö kuitenkin tajusi itsekin, ettei voinut viettää ikuisuutta ystävän sohvalla, ja siirtyi seuraavalle sohvalle, ja siitä seuraavalle. Kyllähän Vivienne muuttamisen osasi. Rahaa elämiseen hän hankki vaihtelevin keinoin, ja oppi, että välillä lakia vain yksinkertaisesti oli rikottava, eikä sille voinut mitään, piti selviytyä. Saattoi hän toisinaan myös soitella itkien isälleen, kun rahat olivat loppu.
Naisen suhteet olivat aina melkoisen epävakaita. Harvoin ne mitään varsinaista seurustelua edes olivat, kunhan jaettiin huumeet ja sänky useammin yhdessä, kuin muiden kanssa. Rakkaudestakin saatettiin toki puhua, kuitenkin vasta siinä kohtaa kun oltiin tarpeeksi päihtyneitä. Ihastuksen kohteet olivat yleensä erilaisia pikkurikollisia ja päihteiden suurkuluttajia, siitä huolimatta Hayes alkoi melko nopeasti suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta ja lasten hankkimista. Siinä kohtaa kumppanit yleensä säikähtivät, ja suhteet (tai niiden kaltaiset) kaatuivat. 19-vuotiaana, taas yhden tällaisen eron jälkeen, Vivienne päätti lähteä vuodeksi Balille etsimään itseään.
Hayes vietti Balilla puolitoista kuukautta, ja päätti, että hänen piti sittenkin löytää juurensa, oli siis aika palata Los Angelesiin. Silloin hän hankki ensimmäisen oman vuokra-asuntonsa, ja maksaakseen vuokran myös ensimmäisen oikean työpaikkansa. Hän oli iloinen paluustaan synnyinseudulleen, ja iloinen siitä, että palasi nyt aikuisena, jolla oli elämä hallinnassa, eikä hän ollut muiden armoilla.
No, ei Vivienne ollut koskaan saanut kunnolla harjoiteltua arjenhallintaa, eikä mennyt kauaa, kun ei ollut enää asuntoa eikä työpaikkaa. Onneksi kavereilla riitti sohvia, ja jos ei minnekään mahtunut, yö meni kätevästi rantahiekalla työhakemuksia täytellen. Isä oli aiemmasta kylmyydestään huolimatta jollain tapaa kiintynyt tyttäreensä, ja pyysi tuota takaisin kotiinsa asumaan. Ennen kuin Vivienne ehti itse kieltäytyä, totesi äitipuoli olevansa valmis maksamaan siitä, ettei tyttöä tarvitsisi katsella heidän kotonaan enää - ei hän sitä niin sanonut, mutta kaikki tiesivät, että sitä hän tarkoitti.
Niinpä Hayes sai asunnon. Sitä valitessa nuori nainen kokeili kuinka paljon äitipuoli häntä oikein inhosi, ja tulos oli se, että parvekkeellisen kolmion verran. Pieni ehto sille kuitenkin oli, Viviennen olisi joko opiskeltava, tai maksettava minimaalista vuokraa, joka pistettäisiin hänen opiskelu-rahastoonsa. Koska nainen oli mielestään aivan liian vanha (jopa 20-vuotias) suorittamaan high schoolin loppuun, hän päätyi vuokran maksamiseen.
Rahaa hän hankkii yhä niin laillisilla kuin laittomilla keinoilla, mitä nyt milloinkin keksii. Ei Hayes rikolliseksi itseään miellä, eihän hän tahallaan lakia riko, vaan selviytyäkseen elämästä. Välillä nainen väläyttelee puheissaan koulunpenkille palaamista, mutta kukaan ei ole varma, onko hän tosissaan. Työpaikat vaihtuvat tiuhaan tahtiin, joko esimiehen kyllästyessä Vivienneen tai Viviennen kyllästyessä työhön. Nyt nainen on päättänyt ruveta koko kansan rakastamaksi stand up-koomikoksi, siitä ei kuitenkaan vielä ole varsinaisesti alkanut satelemaan miljoonia.
---
Viviennellä on kaksi unelmaa, joista on muodostunut oikeastaan jonkinlaisia pakkomielteisiä tavoitteita, perhe ja onnellisuus. Se, millainen perhe on hänen haavekuvissaan, vaihtelee usein. Toisinaan hän asuu miehensä kanssa New Yorkin keskustassa, toisinaan elää polyamorisessa suhteessa kahden naisen kanssa järvenrannalla kaukana muista, yhteistä haaveille on kuitenkin lukuisat lapset.
Onnellisuutta nainen on tavoitellut kaikilla mieleen tulevilla tavoilla. Hän on käynyt läpi joogan, psykoterapian, päihteettömyyden (harvoin kovin kauaa), eri uskontoja, säännölliset juoksulenkit, erilaisia energiahoitoja, selibaatin, ja järjettömän määrän muita keinoja. Ei hän varsinaisesti onneton nytkään ole, mutta hänestä on aina tuntunut, että onnellisuus on jotain enemmän. Se on jonkinlainen täydellinen autuas tila, johon ihminen oikealla keinolla aivan varmasti pääsee.
Hayes on molempien vanhempiensa kanssa säännöllisesti tekemisissä. Välejä ei varsinaisesti voi kuvata erityisen lämpimiksi, mutta kyllä nainen voi sanoa molempia rakastavansa, jollain tavalla.
Lapsuudessa naista kutsuttiin usein Cherien sijaan Cherry Bubblegumiksi, osa suvusta käyttää vieläkin nimeä, ja nainen vihaa sitä. Vivienne-nimen hän otti käyttöön joskus sijaisperhettä vaihtaessaan, ja on kiintynyt siihen.
Hayes on ottanut itselleen kämppiksen, jolta perii pientä vuokraa, käytännössä hän ei siis maksa asumisestaan melkein mitään - isä ei kuitenkaan tiedä kämppiksestä. Eipä isä tiedä myöskään niistä kolmesta kannabis-kasvista, joita Vivienne vaatehuoneessaan kasvattaa.
Vivienne on noudattanut teini-iästä asti vegaanista ruokavaliota, vaihtelevissa määrin hän kuitenkin antaa itsensä sortua rikkomaan sitä.
Nainen ei ole erilaisten päihteiden suhteen kovin nirso, mutta säännöllisimmässä käytössä ovat kannabis ja psykedeelit, melkein yhtä paljon hän nauttii rauhoittavista reseptilääkkeistä ja erilaisista bilekäyttöön tarkoitetuista muuntohuumeista.
Vivienne rakastaa saippusarjoja. Yleensä nainen mielellään viilettää ympäri kaupunkia tai kutsuu kotiinsa joukon ihmisiä, mutta kun jostain sarjasta tulee uusi tuotantokausi, nainen lukittautuu yksin kotiinsa sitä katsomaan. Kun hän löytää kokonaan uuden sarjan, saattaa se johtaa päivien eristäytymiseen ja ruudun tuijottamiseen.
---
Luonteeltaan Vivienne on toisinaan ristiriitainenkin persoona, joka toimii tilanteissa impulsiivisesti siten, kuin juuri silloin tuntuu hyvältä, vaikkei se aina vaikuttaisi olevan hänen arvojensa mukaista. Hän on elänyt niin kodittomana, kuin merkkivaatteiden ympäröimänä seudun hienoimmassa omakotitalossa. Ei siis ole ihmekään, ettei hän aina oikein osaa sanoa, kuka on, tai aina edes, että mistä pitää. Hän hakee helposti huomaamattaan hyväksyntää mukautumalla siihen seuraan, jossa kulloinkin on, varsinkin parisuhteissa toisen mielenkiinnonkohteista tulee myös Viviennen mielenkiinnonkohteita. Usein yksin ollessa Viviennen valtaakin omituinen tyhjyyden tunne, eikä hän mielellään ole yksin.
Viviennelle on tärkeää olla hyvä ihminen. Tarkkoja kriteerejä hän ei ole sellaiselle ihmiselle määrittänyt, mutta tuntuu silti tietävän, millainen sellainen on. Ainakin pitää olla kiltti ja ystävällinen, ja auttaa muita aina kun voi. Onhan se hieno piirre ihmisessä, mutta se on myös altistanut hyväksikäytölle. Osaa hän toisaalta myös itse ihmisiä hyväksikäyttää, kunhan onnistuu vakuuttavasti selittelemään sen itselleen oikeutetuksi. Esimerkiksi rakastuneen esittäminen, jotta pääsee pariksi päiväksi kattohuoneistoon loikoilemaan kylpyammeeseen, on vain välttämätön keino selviytyä elämästä.
Lait eivät merkitse Hayesille kovinkaan paljoa, vaan se, mikä on oikein. Hän ei koskaan esimerkiksi varastaisi ihmiseltä, jonka jaottelee omassa mielessään hyväksi ihmiseksi. Mutta ilmastonmuutosta edistävän firman toimitusjohtaja, tai se kusipää, jonka omistamaan baariin ystäväporukka ei alaikäisinä päässyt huonosti väärennetyillä papereilla? He ansaitsivat sen, että jonain aamuna kotoa puuttuu muutama perintökalleus. Kun kaupassa näkee rahojaan laskeskelevan nuoren äidin, voi ihan hyvin ilahduttaa häntä kaupan ulkopuolella ilmaisella lastenruoalla – kaupathan nyt kuitenkin ovat kauppoja, eivätkä ihmisiä, kyllä sieltä voi varastaa. Ja jos näkee jonkun kaltoinkohtelevan tyttöystäväänsä, on vain kohtuullista viedä tuon auto, ajaa toiselle puolelle kaupunkia, ja jättää sinne.
Vaikka nainen on toisinaan itsekin melko hukassa elämän suhteen, ja oikeastaan ehkä avun tarpeessakin, omaa hän vahvan hoivavietin, joka kohdistuu niin ystäviin kuin tuntemattomiinkin, vahvimmin kuitenkin kumppaneihin. Vivienne on empaattinen ja samaistuu helposti muiden tunteisiin tahtomattaankin, ja aina välillä loukkaantuu, kun muut eivät tunnekaan hänen tunteitaan samalla tavalla.
Vivienne on valtavan utelias ja kova innostumaan. Hän saattaa innostua hyvästä biisistä, joka pitää kuunnella kymmenen kertaa, tai uudesta harrastuksesta, josta viikoksi tulee hänen koko elämäntapansa, tai ihastuksesta, jonka kanssa tehdyt lapset Hayes näkee selkeänä mielessään. Mikään asia maailmassa ei ole liian pieni ihmeteltäväksi lapsenomaisella innolla. Myös kaikenlainen haaveilu täyttää päiviä suurissa määrin, ja uuden haaveen keksiessään hän suunnittelee mielellään koko elämän uudestaan.
---
Vivienne on 176cm pitkä nuori nainen, jonka ulkonäöstä silmiinpistävin ominaisuus on ehdottomasti lukuisat tatuoinnit. Osa niistä on päihtyneenä otettuja, osaan taas liittyy tärkeä tarina. Hiukset ovat brunetit ja tuuheat, silmät ovat vaalean siniset, jotka tietyssä valossa muistuttavat harmaata.
Hayes suosii yleensä pukeutumisessaan maanläheisiä värejä, mutta löytäessään ihanan vaatteen kirkkaamman värisenä ei jätä sitä ostamatta. Kovin tiukkoja vaatteita nainen ei yleensä käytä, vaan löysiä ja rentoja, joissa on helppo olla.
