Tiedätkö sen tyypin, joka on niin sydämellinen ja kiltti, että saa tuntemaan syyllisyyttä omasta itsekkyydestä ja välinpitämättömyydestä? Se on Evie Meyer. Hän on se nainen, joka metrossa puhelimen ruudun tapittamisen sijasta hymyilee kanssamatkustajille, antaa paikkansa sitä enemmän tarvitsevalle ja auttelee nostamaan lastenvaunuja ovesta ulos. Nainen on niin sympaattinen ja empaattinen, että saattaa surra täysin vieraan ihmisen surkeaa kohtaloa ja jumiutua tuntikausiksi kuuntelemaan jopa puolitutun tunteiden vuodatusta. Ei ole ihmistä, jota kohtaan nainen ei voisi tuntea myötätuntoa, eikä juuri hetkeä, jolloin hän kieltäytyisi keskustelusta. Evie on myös juurikin niin hyväuskoinen ja avulias, että saattaa vaikka lainata puhelinta tarpeensa uskottavasti perustelevalle vastaantulijalle silläkin uhalla, että puhelin katoaa tuntemattoman matkaan sen siliän tien.

Iloisuus ja ystävällisyys ovat piirteitä, jotka suorastaan huokuvat Eviestä. Vaikeinakin aikoina hän pyrkii löytämään sen pilven hopeareunuksen ja hyvin harvoin antaa surun pitää tuttua hymyä pois kasvoja koristamasta. Jonkinasteinen ristiriita siinä kenties on, että nainen kuuntelee toisten huolia ja murheita vaikka millä mitalla, mutta ei juurikaan näytä omaa suruaan, saati sitten puhu siitä. Evie on enemmän sitä tyyppiä, joka oikein surullisena linnoittautuu olohuoneen nurkkaan, itkee silmät päästään ja syö jäätelöä suoraan purkista, kunnes sitten uskaltautuu ihmisten ilmoille ja käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Nainen saattaa puheissaan helposti viitata kintaalla sellaisillekin asioille, jotka tosiasiassa ovat satuttaneet häntä kovastikin. Hän voi esimerkiksi vitsailla siitä, kuinka epäseksikäs pidempiin, tyylikkäämpiin ja hoikempiin naisiin verrattuna on, vaikka todellisuudessa kokee siitä alemmuudentuntoa.

Luotettavampaa ystävää kuin Evie saa hakea. Nainen on auttavainen tuntemattomiakin kohtaan, joten ei liene yllätys, että ystäviensä puolesta hän on valmis tekemään hyvinkin paljon. Jos ystävä on flunssassa, Evie on todennäköisesti se, joka on ensimmäisenä tuomassa ovelle kuumaa kanakeittoa tai sydänsuruissa kiskomassa mukaansa tanssimaan. Synkistely ja kovin vakavana oleminen eivät vain oikein sovi naisen pirtaan. Hänestä saa kyllä keskustelukumppanin vakavamielisiinkin keskusteluihin, mutta ne ovat Evielle epäluontevia ja vaikeita tilanteita. Ehkä juuri vaikeiden ja itselleen tunnepitoisten keskustelujen pelossa nainen jättää usein negatiiviset kokemuksensa sanoittamatta. Haittapuolena käyttäytymismallissa on tietysti se, että läheisetkin ihmiset saattavat tietämättään loukata Evietä - mistä sitä tietäisi toisen loukkaantuvan, kun toinen vain hymyilee ja heittää vitsejä tavanomaiseen tapaan. Harvempi sitä lopulta huomaa pientä ilottomuutta silmissä tai katseen välttelyä sen ohikiitävän hetken.

Pitkälle tehdyt suunnitelmat ovat Evien tapauksessa harvinaisuus. Nainen on spontaani heittäytyjä, joka menee usein fiilispohjalta. Eviellä on usein hulluhkoja päähänpistoja, ja erona kenties moneen muihin, hän siirtyy nopeasti niiden toteuttamiseen. Elämä on liian lyhyt odotteluun, tartu hetkeen ja sitä rataa... Naisella on tämän perusajatusmallinsa vuoksi ollut painimista sen kanssa, mitä hän pidemmällä tähtäimellä elämältään oikein haluaa. Tunnetasolla hän eläisi mieluiten vain hetkessä, mutta jo lapsuudesta on kuitenkin mieleen juurtunut ajatus siitä, että elämässä pitäisi olla suunnitelma. Hänestä ei kuitenkaan ollut siihen uraohjuksen rooliin, johon perhe yritti häntä väkisin sovittaa. Evie haaveilee pidemmällä tähtäimellä lähinnä siitä, että saisi kokea paljon, tehdä hyvää ja vanhentua elämänsä rakkauden rinnalla. Nainen yrittää kovasti saada kihlattuna sopimaan siihen suuren tosirakkauden muottiin, vaikka syvällä sisuksissa tuntuu edelleen, ettei tuo ehkä siihen kaikesta huolimatta kuitenkaan sovi.

kasvoja lainaa Emilia Clarke

Jos Evieltä kysytään, hän on 157 cm senttimetriä lyhyt ja hyvä halattava, koska on rasvakerroksensa vuoksi niin pehmoinen. Todellisuudessa? No, pituutta on juuri sen verran mitä on - korkokenkien kanssa sitten enemmän. Lyhyys on mielipidekysymys. Evangeline ei kuitenkaan missään nimessä ole ylipainoinen tai lihava. Objektiivisesti häntä voinee parhaiten kuvata normaalipainoiseksi naiseksi, jolla on selkeästi erottuvat muodot. Peppu on pyöreä ja rintoja vaikea olla huomaamatta. Juokseminen taikka kuntosali- ja voimaharjoittelu ei kuulu mielipuuhiin, mutta etenkin ryhmäliikunnoissa käymällä on saanut maltillisesti lihasmassaa etenkin reisiin, vatsaan ja käsivarsiin.

Silmiinpistävintä Evangelinessa on hänen valloittava, vaalean hammasrivistön paljastava hymynsä sekä hänen täyteläiset huulensa. Hipiä on vaalea, silmät vihreät, kulmakarvat ruskeat ja melko paksut. Hiusten pituus, leikkaus ja värikin sen sijaan vaihtelevat Eviellä melko tiuhaan. Luonnostaan hiukset ovat ruskeat, ja useimmiten niiden annetaan kasvaa pitkiksi ja sitten taas leikkautetaan pitkäksi polkaksi. Pukeutumistyyli Eviellä on niin ikään vaihteleva. Päälle tulee valituksi sitä, mikä sopii kulloisenkiin mielialaan. Nainen rakastaa värejä ja antaa sen usein myös näkyä. Merkeistä hän sen sijaan ei itse perusta, mitä nyt vanhempien ja kihlatun mieliksi saattaa laittaa ravintolaan tai johonkin tilaisuuksiin sitä kalliimpaa ja 'hienompaa' vaatetusta ylle. Evien omia suosikkikuteita ovat lukuisat eriväriset mekot, farkut ja farkkushortsit, persoonalliset t-paidat ja ihanan pehmoiset villatakit. Näitä sitten sekoitellaan yhteen muiden vaatteiden ja asusteiden kanssa hyvinkin paljon vain fiiliksen mukaan. Entäs trendit? Ei voisi vähempää kiinnostaa.





Evangeline Meyerista piti jonain päivänä tulla se Lontoon seurapiirien kaunotar, jonka huomiosta herrasmiehet kilpailisivat ja joka kauneudestaan huolimatta häikäisisi kaikki myös älykkyydellään. Isä Michaelilla ja äiti Sophialla oli tyttären syntyessä jo selvät sävelet. Pikku-Evietä kuskattiin balettiin, muskariin ja tennikseen. Vanhempien silmäterällä oli myös varakkaan tuttavapiirinkin mukuloista ne sievimmät mekot ja se upein nukketalo. Esikoistyttärelle annettiin liikaa, mutta samalla tuolta otettiin paljon pois. Elämä oli niin tarkoin suunniteltua ja varjeltua, että tyttö melkeinpä oli eristetty ympäröivästä maailmasta. Evie ei ennen koulunkäynnin aloitusta juurikaan edes tiennyt, mikä oli linja-auto, metro tai kerrostaloasunto. Mistäs sellaista tietäisi, kun näki vain yläluokan hulppeita lukaaleja, ja jokaisella tuttavaperheellä oli vähintäänkin kaksi omaa autoa pihassa?

Koulunkäynnin aloitukseen saakka Evangeline oli ollut ihan onnellinen tytöntyllerö, joka tosin aiheutti päänvaivaa lastenhoitajilleen milloin mitenkin. Suosikkipuuhia oli esimerkiksi livahtaa isän työhuoneeseen leikkimään johtajaa, seikkailla puutarhassa ja hyppiä juhlamekko päällä altaaseen uimaan. Koulumaailmaan astuessaan Evielle vasta alkoi hiljalleen valjeta, mistä kaikesta oli jäänyt paitsi. Kaikki uusi ja tuntematon kiehtoi ja veti tyttöä puoleensa. Lopulta oltiin siinä pisteessä, että kirjojen pänttäämisen sijasta Evie keskittyi siihen, minne milloinkin koulun jälkeen livahtaisi. Seikkailunhalu vain lisääntyi iän myötä, eikä teini-iässä tyttöä pidätellyt enää juuri mikään. Yhtenä päivänä yritettiin pujahtaa West Endiin musikaaliin maksamatta, toisena jäätiin kuuntelemaan katusoittajaa ja annettiin tuolle kaikki mukana olevat rahat. Harmitonta ja hauskaa.

Vanhemmat patistivat alinomaa Evangelinea panostamaan opiskeluun ja kaikenmoisten taitojen opetteluun. Kotona sai kuulla päivästä toiseen, kuinka ikään kuin oli jo selvää, että Evie menisi huippuyliopistoon ja loisi uran, mieluiten isän tavoin juristina. Evie yritti olla mieliksi, mutta jotenkin vain tuntui, ettei hän sopinut siihen muottiin. Ei hänestä ollut miksikään hienostoneidiksi - ei hänestä ikinä tulisi sitä ihailtua kaunotarta. Oli se jo niiltä muka-ystäviltä kuultu monesti: "olet niin pieni ja sievä", jonka suora käännös oli "olet lyhyt ja niin tylsän näköinen, että loistan aina rinnallasi pitkine säärineni". Huomasi sen itsekin, kun jäi aina friend-zonelle oman ihastuksen lähtiessä käsi kädessä jonkun yleensä vaaleamman, pidemmän ja laihemman kanssa.

Evien varttuessa sisäinen vastarinta ennalta määrättyä tulevaisuutta kohtaan kasvoi. Vanhemmat vakuuttelivat itselleen sen olevan vain ohimenevä vaihe, kun tyttö kuitenkin edelleen pärjäsi koulussa ja hoisi harrastuksensa jotenkuten kunnialla. Noiden kaikki huolet haihtuivat, kun Evangeline aloitti oikeustieteen yliopisto-opinnot maineikkaassa Oxfordin yliopistossa. Opiskeluajan huippuhetkiä naiselle itselleen olivat kuitenkin lähinnä hullut seikkailut ja ulkomaanmatkat. Nelisen vuotta myöhemmin koittikin sitte päivä, jona alemman korkeakoulututkintonsa suorittanut Evie ilmoitti opintopolkunsa jäävän siihen. Vihdoin hän myönsi ääneen, ettei hänestä ikinä tulisi mitään juristia; Hän ei välittänyt, vaikka sen tutkinnon myötä kaikki ovet olisivat avoinna. Hän ei halunnut uraa, hän halusi elää.

Jonkin aikaa Evangeline ihan todella yritti elää omanlaistaan elämää kotikaupungissaan Lontoossa. Tuntui kuitenkin siltä, että hänen läsnäolonsa niin lähellä vanhempia tuotti noille vain häpeää ja mielipahaa, kun nuo joutuivat selittelemään ylimystön tuttavilleen, miksi ainoa tytär ei työskennellytkään lakimiehenä vaan tarjoilijana. Lopulta Evie pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa. Kuten niin moni muu häntä ennen, hän suuntasi Yhdysvaltoihin omia haaveitaan tavoittelemaan.

Aikansa ympäri Yhdysvaltoja ystävien ja tuttavien luona kierrettyään Evangeline asettui suurten unelmien kotikaupunkiin Los Angelesiin. Pesäero vanhempiin oli tehty, ja nainen hakeutui töihin ensin ravintolaan (siitähän oli jo kokemusta) ja sen mentyä konkurssiin sitten poikaystävänsä työpaikkana toimivaan hotelliin, josta päätti lähteä suhteen karahdettua kiville. Nelisen vuotta sitten Evie lopulta päätyi naapurinsa kauneushoitolan vastaanottovirkailijaksi. Sitä työtä nainen on iloisella elämänasenteellaan tehnyt aina tähän päivään saakka.

Jossain työnteon, vapaaehtoistyön ja spontaanien seikkailujen sivussa Evangelinen piti tietysti ihastua taas kertaalleen sellaiseen mieheen, joka ei kaikesta annetusta ajasta huolimatta nähnyt häntä kuin ystävänä. Hänen elämänsä tarina toistui taas. Ikuisesti vain ystävä. Evangelinekin sai Shanesta itselleen huippuystävän, mutta toivottoman tilanteen hyväksyminen oli katkeraa kalkkia ja omien tunteiden tukahduttaminen vei aikansa. Kun hän vihdoin pääsi pettymyksensä yli, kohdalle sattui kuin tilauksesta mies, jolle hän kelpasi. Nyt Evie on kihloissa ja miettii, onko lapsellista haikailla edelleen sen suuren rakkauden perään vai pitäisikö hyväksyä sitä löytyvän vain elokuvista.